Etusivu ›› A.E. Heinrichs

A.E. Heinrichs

Päämajamuseo - Axel Erik Heinrichs (1890-1965)

 

 

Axel Erik Heinrichs syntyi 21.7.1890 Helsingissä ruotsinkieliseen virkamiesperheeseen. Lapsuutensa ja nuoruutensa Heinrichs vietti Helsingissä. Erik Heinrichs valmistui ylioppilaaksi vuonna 1908 Nya Svenska Samskolanista vailla selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia. Kirjallisesti lahjakasta Heinrichsiä kiinnosti toimittajan työ enemmän kuin opiskelu yliopistossa. Työskentely Dagens Tidningenissä ja myöhemmin Dagens Pressenissä ei ilmeisesti tarjonnut riittävästi haasteita nuorelle Heinrichsille, koska hän hakeutui ensimmäisten joukossa Saksaan helmikuussa 1915. Kolmen vuoden kuluttua, helmikuussa 1918, Heinrichs saapui Vaasaan muiden jääkärien kanssa otaakseen osaa sotatoimiin Valkoisen armeijan joukoissa. Jääkärimajuri Heinrichs oli mukana sekä Tampereen, että Viipurin valtauksessa pataljoonan komentajana.

Sodan jälkeen Heinrichs toimi lukuisissa sotilashallinnollisissa tehtävissä. Hän oli yleisesikunnan päällikkönä 1922-23, Keski-Suomen rykmentin komentajana Kouvolassa 1923-24, yleisesikunnan v.a. päällikkönä Helsingissä 1924-25, sotakorkeakoulussa ja kursseilla Ranskassa 1925-1928, Savon Prikaatin komentajana Viipurissa 1928-29, Sotakorkeakoulun johtajana Helsingissä 1929-30. Oltuaan vielä Vaasan läänin maaherrana hänet nimitettiin 1.Divisioonan komentajaksi.

mli_museot_pm_heinrichs_mannerheim_kuva1.jpg

Yleisesikunnan päällikkö
Heinrichs ja ylipäällikkö
Mannerheim päämajassa.
Kuva:SA-kuva

 

Tässä asemassa hän toimi aina vuoteen 1938 asti. Ennen talvisotaa hän palveli vielä lyhyen ajan jalkaväen tarkastajana. Talvisodan syttyessä Heinrichs oli määrätty III armeijakunnan komentajaksi. Heinrichs nimitettiin Kannaksen armeijan komentajaksi helmikuussa 1940. Hänen tehtävänsä vaihtuivat nopeasti, sillä maaliskuussa hän sai nimityksen maavoimien komentajaksi Mikkeliin. Kesäkuussa Heinrichs nimitettiin yleisesikunnan päälliköksi.

Jatkosodan alkaessa Heinrichs oli Karjalan Armeijan komentaja. Tammikuussa 1942 ylipäällikkö Mannerheim määräsi Heinrichsin jälleen yleisesikunnan päälliköksi. Heinrichs toimi yleisesikunnan päällikkönä jatkosodan loppuun asti. Pääesikunnan päälliköksi hänet nimitettiin lokakuussa 1944.

Suomen marsalkka Mannerheimin ohella hän on ainoa, jolle on myönnetty 1.lk:n Mannerheim-risti. Tämän ristin Mannerheim myönsi hänelle 31.12.1944.

Vuoden 1945 alussa Mannerheim oli luopunut aktiivisesta ylipäällikkyydestä. Sodan johto siirtyi tammikuussa 1945 nimitetylle puolustusvoimain komentajalle jalkaväenkenraali A.E. Heinrichsille. Hänen tehtäväkseen jäi välirauhan sopimuksen ehtojen toteuttaminen, Lapin sodan saattaminen loppuun ja joukkojen kotiuttaminen. Ns. asekätkentäjutun yhteydessä jätti myös puolustusvoimain komentaja Heinrichs eroanomuksensa. Kesällä 1945 hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja vetäytyi pois julkisuudesta.

Heinrichs palasi julkisuuteen vielä talvella 1948, jolloin hän laati presidentti Paasikivelle useita muistioita Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sotilaallisesta sopimuksesta. Heinrichs nimitettiin toiseksi sotilasasiantuntijaksi 30.3.1948 Moskovaan matkustaneeseen YYA-valtuuskuntaan. Heinrichsin asiantuntemusta arvostettiin, sillä tasavallan presidentti J.K.Paasikivi kääntyi hänen puoleensa lukuisia kertoja vuosina 1948-1951. Heinrichsille, puoliviralliselle asiantuntijalle, haluttiin virallinen asema. Hän oli ehdolla puolustusvoimain komentajaksi kenraali Aarne Sihvon jälkeen.

Asia ei kuitenkaan edennyt puheita pidemmälle. Heinrichs sai pian tämän jälkeen tarjouksen ottaa vastaan Pohjoismaiden Yhdyspankin sosiaali- ja henkilöstöpäällikön viran. Tästä virasta hän erosi helmikuussa 1952 ja omistautui kirjallisuudelle.

Heinrichsin kynän jälki näkyy Mannerheimin muistelmissa, silla hän oli yksi sen varjokirjoittajista. Heinrichsin kynästä ovat lähtöisin muistelmien osiot: vapaussota, 1930-luku ja jatkosota. Mannerheimiin Heinrichs palasi kirjoittaessaan kaksiosaista teosta Mannerheimgestalten 1950-luvun lopulla. Se julkaistiin myös suomeksi nimellä "Mannerheim Suomen kohtaloissa". Heinrichs oli julkaissut kaunokirjallisia teoksia jo 1910-luvulla, jolloin ilmestyivät teokset "Kring Östersjön" v. 1918 ja "Hotel St. Petersburg" v. 1919. Kaunokirjallisuuteen hän palasi vielä sodan jälkeen julkaisemalla vuonna 1946 teoksen "Kleber i Egypten", jossa hän kuvaa Napoleonin Egyptin retkeä. Ranskan historiaan hän palasi julkaisemalla vuonna 1957 kirjan "Vid Atlantkusten i de hundra dagarnas spår". Siinä Heinrichs kuvaa Napoleonin keisarikunnan viimeisiä vaiheita. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi toukokuussa 1957 promovoitu jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs sai tunnustuksen kirjallisesta toiminnastaan.

Jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs kuoli Helsingissä vuonna 1965.