|
Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård:
Historian arvojen ja nykytarpeiden yhdistäminen
matkailuhankkeessa - Mikkelipuisto |
Harvoissa suomalaisissa kaupungeissa peltomaisema on säilynyt aivan keskustan tuntumassa samalla tavalla kuin Kenkäveron kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö Mikkelissä. Yleensä viljelystä luovutaan joskus hyvissäkin ajoin ennen rakentamista ja normaalitilaksi muodostuu taajamien reuna-alueille ominainen visuaalinen sekavuus. Viljelty peltomaisema on kuitenkin useastakin syystä tärkeä maisemallinen voimavara kaupungeissa ja sen viheralueilla paitsi kulttuurihistoriallisesti myös elämyksellisesti. Tämä on syytä muistaa aina törmätessä väittämiin ”Pellot eivät kuulu kaupunkiin” ”Urbaani ympäristö ei ole eikä tarvitse maaseutua”.
Pellot tai niityt kertovat paikkakunnan elinkeinomuotojen ja asumisen historiasta, usein jo esihistoriallisilta ajoilta asti ja viljeltyinä ne muodostavat avaria ja rauhallisia maisematiloja jotka varsinkin Järvi-Suomessa jossa ne ovat edellytys muuten umpeutumassa oleville järvinäkymille. Mikkelin Kenkäveron ja Kaihun maiseman arvot eivät ainoastaan perustu Kenkäveron vanhan pappilaan ja sen muinaishistoriallisesti arvokkaisiin peltoihin. Maisemalle tunnusmaista ovat myös Kaihunlahden, Kattilanlahden ja Pursialanlahden sokkeloinen Saimaaseen liittyvän sisävesistö ja niitä erottava kapea mäntyinen Kaihunharju. Alue on kaupunkilaisille tärkeä virkistysalue ja matkailun kannalta varsin arvokas nykyisen Kenkäveron toiminnan ansiosta.
Mikkeli-puiston maisema-arkkitehtikilpailu
Kun Järvi-Suomen vihertietokeskus teki aloitteen puutarhamatkailukohteen kehittämisestä Mikkeliin, lähtökohtana on ollut juuri Kenkävero eteläosa. Kaupunki teki viisaasti kytkiessään koko maisema-alueen metsineen, järvineen ja peltoineen tähän kaavoitushankkeekseen ja Vihertietokeskuksen ja Mikkelin kaupungin yhteisen hankeen nimeksi annettiin Mikkeli-puisto. Koska kannettiin huolta maiseman arvoista, suunnittelusta järjestettiin maisema-arkkitehtikilpailu
Vuonna 2001 ratkenneen kilpailun voitti toimistoni ehdotus nimimerkillä ”Kiertokulku”.
Ehdotus on kannanotto Kenkäveron ja Kaihun maisemien arvojen puolesta. Suunnitteluratkaisun lähtökohtana pidettiin kontrastin säilymistä rakennetun, tiiviin kaupungin ja avoimen maiseman välillä sekä metsä- ja peltomaiseman välillä. Kenkäverolle ja paikan historialle tärkeät avoimet peltoalueet ehdotettiin säilytettäviksi ja ongelmakohdat kunnostettaviksi. Virkistys- tai matkailumaisemassa tulijan odotuksiin hyvästä ja elämyksellisestä ympäristöstä tulisi vastata jo alueen rajalla.
Mikkeli-puiston kokonaisratkaisulla alueen rakentaminen palvelisi paikkakuntalaisten virkistystarpeita parhaiten samalla kuin matkailijoiden ja opintoretkeläisten uteliaisuus kohdistuisi myös muualle kuin Kenkäveron ja mallipuutarhan alueille. Kiertokulku-teemasta muodostuisi uusien polkujen ja levähdyspaikkojen avulla ihmisten liike maisemassa. Yhdistävistä reiteistä houkuttelevin olisi Suomen pisimmäksi kivipinnoitteiden näyttelyksi ja resiinaradaksi esitetty vanha teollisuusrata Pursialasta aina kaupungin vanhalle ratapihalle asti.
Mallipuutarha-alue sijoittuu ehdotuksessa Pursialankadun ja teollisuusradan eteläpuolelle Kenkäveroniemen eteläpäähän. Toiminnan edellyttämä Info-rakennus on ehdotettu lähelle Pursialansalmen rantaa ja siltoja. Uusi kevyen liikenteen silta salmen yli tulisi yhdistämään mallipuutarha-alueen Pursialan puoleiseen osaan.
Mallipuutarha-alue koostuu yli 70 osaston puutarhatiloista.
Puuseinämä ja pysäköintialue
Pysäköintialueiden sijoittamisessa alueen herkkään maisemaan on hyödynnetty maaston muotoja ja tieltä avautuvien päänäkymien katvealueita. Noin 50 auton lähipysäköinti sijoittuu vanhan teollisuusradan eteläpuolelle. Puurakentamisen mallirakenteeksi ehdotettu seinämä erottaa autopaikat puutarhoista antaen niille selkeän tilarajan ja suojan. Siirtyminen pysäköintialueelta infokeskukselle johtavalle kulkuväylälle tapahtuu seinämän kulkuporteista mallipuutarhojen kautta.
Astuminen autosta suoraan kukkivaan puutarhamaailmaan tarjoaa voimakkaan elämyksen saapumiselle Mikkelipuistoon. Seinämän tarkoituksena on myös eliminoida pysäköintialueen näkyminen puutarhaosastoihin.
”Tila ja tilan tuntu ovat puutarhassa yhtä tärkeitä kuin pensaiden, puiden ja kukkien valinta. Tila auttaa keskittymään itse elämykseen, tila rauhoittaa aistit, virittää uteliaisuuden ja sulkee pois häiritsevän.” (Tony Lewenhaupt; Bakom häcken, Tukholma 1983 )
Mallipuutarhan osastojen suunnittelutavoitteet:
– Mikkelipuiston mallipuutarhat on tarkoitettu innoituksen ja inspiraation huoneiksi
– Mallipuutarhoissa on tärkeintä itse puutarha - kokonaisuutena – aisteja ja uteliaisuutta puhuttelevana
– Mallipuutarhat edustavat tekijäänsä ja samalla niiden on vastattava kävijöiden odotuksia kauniin ja uuden ja ehkä hyödynkin kokemisesta.
– Tärkeintä ei ole tutustuminen tuotteisiin, tai yksityiskohtiin vaan materiaalivalinnan tulee perustua kullekin puutarhahuoneeseen haluttuun kokonaisilmeeseen. Tämä asettaa korkeat vaatimukset suunnittelusta ja rakentamisesta vastaaville yrityksille.
– Materiaalit ja tuotteet ovat keino luoda elämyksellisiä puutarhatiloja. Tuotteet eivät siis ole päätarkoitus, vaan ovat esimerkki niiden sovellutusmahdollisuuksista.
– Suunnittelutehtävät tulisi antaa hyviksi tunnustetuille suunnittelijoille.
Maisemapellot ja viljelykset
Kenkäveronniemen peltoalueet on tarkoitus säilyttää viljeltyinä etupäässä viljan, heinän tai öljykasvien tuottamiseen. Pursialankadun eteläpuolella olevat pellot ehdotetaan kukkivien lajien maisemapelloiksi. Mallipuutarha-alueella maisemapellot siirtyvät pois vasta sitä mukaa kuin puutarhoja rakennetaan. Kesantona olevia alueita tulee näyttelyalueella välttää.
|
