Arkkitehti Kirsti Kovanen:

Tertin historia ulottuu ainakin 1500-luvulle. Se on pääpiirteiltään samanlainen kuin monessa muussa savolaisessa talonpoikaistalossa. Säkälammen rannalla alettiin asua ja viljellä jo 500 vuotta sitten ja peltoala on laajentunut vähitellen. Tilan omistus on vaihtunut moneen kertaan, nykyistä Terttiä hoitaa 4. ja 5. polvi Pylkkäsiä, talo tuli Aatami Pylkkäsen haltuun v. 1894. Talon vaiheista on muistissa paljon henkilöitä, toimintoja ja tapahtumia, mm. seudun ensimmäinen meijeri ja sota-ajan asukkaita.

Näkyviä jälkiä on eniten jäänyt 1800-luvun loppupuoliskolla nopeasti kasvaneen karjatalouden ajasta. Silloin rakennettiin pihapiiriin nykyisen miespihan hirsirakennukset ja muodistettiin vanhaa päärakennusta lääninarkkitehti John Lybeckin piirustusten mukaan, rakennettiin suuri kivinavetta ja puutarha. Koko puutarhan runko pihoineen ja suurine puineen ja pensaineen onkin tuolta ajalta.

Päärakennuksen ja Säkälammen väliselle rinteelle rakensi viipurilainen puutarhuri Dahlström symmetrisen puutarhan. Dokumentoitua tietoa siitä on kuitenkin vain vähän. Onneksi lasku Herra Pylkkäsen v. 1899 Wiipurin Puutarha-Yhtiöltä tilaamista puista ja pensaista on säilynyt. Sen mukaan toimitettiin Terttiin 2 mongolianvaahteraa, 5 purppurahappomarjaa, 8 korallikanukkaa, 5 tuhkapensasta, 2 kotakuusamaa, 5 hopeapensasta, 3 rusokuusamaa, 5 nuokkukuusamaa, 3 virgianiantuomea, 5 taikinamarjapensasta, punalehtiruusu, 5 hopeapajua, 15 terttuseljaa, 10 virpiangervoa (useaa lajia), 3 unkarinsyreeniä, 5 syreeniä, 5 sorvarinpensasta, 5 kurttulehtiruusua, 10 karviaismarjaa, 5 punaherukkaa ja 5 valkeaherukkaa. Pääosa niistä on vielä olemassa ja vanhoilla paikoillaan. Koristepuutarha istutettiin päärakennuksen verannalta rinteeseen lähtevän akselin molemmin puolin symmetrisesti sijoitettujen hiekkakäytävien varteen, marjapensaat sijoitettiin koristetarhan kahdelle reunalle. Pääosa v:n 1899 kasveista on ollut paikallaan ja kunnostaminen on tarkoittanut itse asiassa kasvien ja puutarhan muotojen tarkentamista sitä hoidettaessa ja vähäistä rekonstruoimista. 1900-luvun lisäistutuksista osa on saanut jäädä paikoilleen. Koristepuutarhan reunalla kasvaneet omenapuut ovat kuolleet pariin kertaan, nykyinen omenatarha on vanhoilla sijoilla vaikkakin lajistoltaan uutena. Se jatkuu syreenimajan takana uutena kirsikka- ja marjatarhana.

Maisemaan kuuluu myös samoja perinteisiä aiheita kuin muillakin maatiloilla, avoimet, suoraan pihaan liittyvät pellot, puukujat ja pihakuusi. Lähimmillä peltoaloilla on viljelty viime vuosina mansikoita, vihanneksia ja viljoja, osaa reunimmaisista peltoalueista hoidetaan perinnebiotooppeina. Kadonneita rakenteita on mm. aikoinaan tunnettu tienvarren pysähdyspaikka Tertin portti, mutta joitakin rakenteita, kuten pellon ympärysaitaa, on tehty viime vuosina uudestaan. Pihaan johtaa teiltä kaksi puukujaa, koivukuja ja kuusikuja. Suuri pihakuusi kuoli muutama vuosi sitten ja sen paikalla miespihassa on nyt nuori pihakuusi.

Tilan tuotantosuunta muuttui 1970-luvun lopulla erikoisviljelyyn ja matkailuun. Sitä on seurannut myös puutarhan suunnittelu tätä käyttöä varten. Nykymuoto ja –koko alkoi hahmottua 1990-luvun puolivälissä. Laajentunut puutarha sisältää monia eri osia, joissa hyöty- ja koristetarhat vuorottelevat ja käytöt sekoittuvat. Mukana on vanhanaikaisia hyötypuutarhoja, kuten marjatarha, kirsikkatarha tai omenatarha, ja koristetarhoja, kuten arboretum ja kukkatarha.

Keittiön lähistöllä, miespihan reunalla on yrttitarha, jossa kasvatetaan ja josta haetaan sesongin aikana maustamiseen tai hajustamiseen tarvittavia kasveja. Kasvivalikoima on jo muuttunut jonkin verran ja muuttuu varmaan jatkossakin. Tarhaa ympäröi yrttejä korkeampi reunaistutus (lipstikkaa ja raparperia). Yrttitarhassa on yksi rakennettu aihe, keskellä oleva huvimajan mallinen pergola, joka toimii myös humalasalkoina. Yrttitarhan vieressä on kolmen erivärisen ruudun vihannestarha. Vihannestarhaa vastapäätä on kasvatettu jo pitkään perunoita ja pidetty kukkapeltoa, sen takana alkaa 1990-luvun alussa perustettu arboretum.

Kartanon kukkatarha on sijoitettu vanhan kivinavetan raunioon. Se on muurien sulkema kukkatarha, missä on yrtit, luonnonkukat ja jotkin hyötykasvit yhdessä vanhojen perennojen kanssa täyttävät tilat. Puitteet olivat pääosin olemassa, kivinavetan seinien muodostamaa tilaa muokattiin yhdellä väliseinällä niin, että saatiin aikaan kolmen tilan sarja: nurmihuone, parterrihuone ja ruusuhuone. Kullakin huoneella on oma erityinen ohjelmansa ja ilmiasunsa sekä siitä johtuen myös kasvivalikoimansa. Ruohovartiset kasvit ovat mm. reunakasveina, saumojen täytteinä, yksittäisinä aiheina ja muuten vaan kukkapenkeissä. Työnimi ”rauniopuutarha” kuvaa melko hyvin suunnittelun kokonaisajatusta. Uusia rakennettuja aiheita on vain vähän: nurmihuoneen puutarhavaja, pajuista punotut tuet ja aidanpätkät sekä muutamat kalusteet. Myös muuripuutarhan vierustalla on erilaisia osia, esim. kellokukkapenkki, hirsipenkki, humalasalot ja niitty.

Muuripuutarhan ja päärakennuksen välissä on talon kirsikkatarhoista vanhempi, sekin on vasta 10-vuotias. Kaikki hedelmätarhat ovat luonteeltaan PUUtarhoja.

Tertin puutarhassa kävijälle on tarjolla monia maatalouden ja maatilojen pihojen taikka puutarhan muotoja ja perinnekasveja, kasviharvinaisuus (Tertin ruusu), mitä monet kävijät sieltä etsivätkin. Eurooppalaisen puutarhataiteen historiasta kiinnostunut kulkija löytää Tertissä myös muualta tuttujen ilmiöiden ja aiheiden savonkielisiä tulkintoja. Sitähän puutarhataide täällä on ollut, kaikuja kaukaisista puutarhojeista – mutta omien maisemien ja mahdollisuuksien mukaan sovitettuina.