Arvokas luonto työntyy aivan Mikkelin kaupungin keskustaan. Hanhilammen harjumaasto vesistöineen on mukana Euroopan arvokkaimpien luontoalueiden Natura 2000-verkostossa. Kaupungista löytyy 16 muuta Natura-kohdetta ja useita valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. 90 upeaa kohdetta on jo perustettu luonnonsuojelualueiksi. Mikkelissä asustaa karhujen, ilvesten ja saimaannorppien lisäksi ainakin 150 liito-oravaa ja lintulajeja pesii yli 140. Mikkelin korkein kohta on muuten Vanhamäen Ollanmäki (187,5 m mpy), eikä suinkaan Neitvuori (184,7 m mpy). Kaikki tämä ja paljon muuta löytyy Mikkelin Seudun Ympäristöpalvelujen kokoamasta julkaisusta Mikkelin luonto ja arvokkaat luontokohteet.

Julkaisun on laatinut Joensuun yliopistossa biologiaa opiskeleva Julia Hämäläinen. Linnustotiedot perustuvat lintuharrastajien ylläpitämään Tiira-tietokantaan, josta Oriolus ry:n Harri Okkonen on selvittänyt kaikki Mikkelissä havaitut lajit. Kasvillisuustiedot perustuvat pitkälti aiempiin Mikkelistä, Anttolasta ja entisestä Mikkelin maalaiskunnasta laadittuihin raportteihin. Julkaisuun on saatu arvokkaita tietoja myös Etelä-Savon ympäristökeskukselta, metsähallitukselta, Etelä-Savon riistanhoitopiiriltä­, maakuntaliitolta, Helsingin yliopiston kasvi- ja eläinmuseoilta sekä Savolab Oy:ltä ja Enviro Oy:ltä.

Julkaisussa on ensin kuvaus Mikkelin luonnon yleispiirteistä; kallio- ja maaperän yleispiirteistä, vesistöistä, metsien rakenteesta, kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Sen jälkeen on kuvattu kaikki virallisesti perustetut suojelualueet ja esitelty eri suojeluohjelmiin kuuluvat kohteet.  Julkaisuun on otettu mukaan myös mielenkiintoinen, pääosin Wirilandereiden teksteihin perustuva historiallinen kuvaus ihmisen toiminnan vaikutuksista Mikkelin seudun kasvillisuuteen ja eläimistöön.

Kaupungin kokonaisalasta noin viidennes on vesien peitossa ja kaikkiaan kaupunkialueelta löytyy n. 770 erikokoista järveä ja lampea. Yli 100 hehtaarin suuruisia järviä on 40 kpl.

Pääosa kaupungin suoalueista sijaitsee entisen Haukivuoren alueella, jossa lähes kolmannes maa-alasta on yli metrin paksuisen turvekerrostuman peitossa. Laajimmat luonnontilaiset suot ovat Suurenaukeansuo - Joenpolvensuo, Kakrialansuo, Vänkkäänsuo, Kurjenlamminsuo, Suurisuo ja Tuhkaa.

Kasvimaantieteellisesti Mikkelin alue kuuluu sekä mereisten että mantereisten piirtei­den luonnehtimaan etelä-boreaaliseen vyöhyk­keeseen. Putkilokasvien kokonaislajimäärä Mikkelissä on arviolta 500 lajia. Valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista Mikkelissä kasvaa lehtoängelmä, kangasvuokko, ketonoidanlukko ja ketoneilikka. Erikoisiakin kasveja löytyy, esim. Korpijärven Lehmoniemessä kasvaa tavallisten mustikoiden joukossa valkoista albiinomustikkaa.

Lintulajeja Mikkelissä on havaittu kaikkiaan 255, joista kaupunkialueella varmasti tai todennäköisesti pesiviä on 143 lajia. EU:nlintudirektiivin (luonnonvaraisten lintujen suojelusta vuonna 1979 annettu direktiivi) lajeista 41 lajia on havaittu Mikkelissä. Näiden joukossa ovat mm. ampuhaukka, hiiripöllö, harmaapäätikka, kaakkuri, kaulushaikara, kehrääjä, luhtahuitti, pikkusieppo, ruisrääkkä, suopöllö ja valkoselkätikka.

Suurpedoista eniten havaintoja on ilveksestä. Vuonna 2008 Riista- ja kalatalouden tietokantaan ilmoitettiin 150 ilveshavaintoa. Karhusta ja sudesta ilmoitettiin kummastakin 20 havaintoa. Liito-oravasta on havaintoja noin 150 eri paikasta. EU:n luontodirektiivin lajeista Mikkelissä esiintyvät lisäksi ainakin saimaannorppa, saukko, pohjanlepakko, korvayökkö, vesi- ja viiksisiippa sekä viitasammakko. Tiedot perhoslajeista perustuvat Mika Laitisen ja Juha Pöyryn kesällä 1988 keräämään luetteloon.  1980-luvulta on havaintoja lähes 470 lajista. Kalalajeja Mikkelissä on havaittu 23.

Yksityismaille on maanomistajan hakemuksesta perustettu 90 luonnonsuojelualuetta. Näistä yli 30 sijoittuu Luonterin saaristoon ja 13 Kyyveden saaristoon. Muista suojelualueista merkittävimpiä ovat Kakrialansuo, Launinsuo, Kurjenlamminsuo, Konijärvi, Viljakanvuori, Tuhkaa, Hujas, Hiidenvuori sekä aivan kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevat Hanhilammen, Raviradan säästömetsän ja Urpolanjokilaakson suojelualueet. Asetuksella vanhojen metsien suojelusta on Kyyvedelle, Mikkelin ja Kangasniemen rajalle perustettu Revonsaarten ja Pyysaarten suojelualueet. EU:n Natura 2000-suojelualueverkoon Mikkelistä sisältyy 17 kohdetta. Näistä merkittävimmät ovat Luonterin ja Kyyveden keskeiset saaristoalueet, Suurenaukeansuo, Kakrialansuo, Launinsuo, Vänkkäänsuo, Viljakkalan metsät, Taloahon metsä, Hanhilampi ja Pahalampi.

Valtakunnallisten soiden, lintuvesien, lehtojen, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmien kohteita sekä valtakunnallisesti arvokkaita maisemakohteita Mikkelissä on 15. Maisemakohteet ovat Neitvuori sekä Saksalanharju-Haukivuoren kirkonkylä.

Luonnonmuistomerkkeinä on rauhoitettu 24 puuta tai puuryhmää, Otavan kirkkokivet ja Pursialan hiidenkirnu. Puista komeimpia ovat Kirjalan mänty, Ylä-Säynätin kuusi, Moision koivu ja Olkkolan koulun kataja.

PS. Julkaisua voi tilata ympäristöpalveluilta puh. 194 4700 , hintaan 20 €

Luontosivuillamme voit tutustua monipuolisesti Mikkelin luontoon.
Sivustoa ei ole enää muutamaan vuoteen päivitetty, joten sieltä puuttuvat uusimmat luonnonsuojelualueet, mm. kaikki Haukivuoren kohteet. Vuoden 2008 loppuun mennessä entinen Mikkelin lääninhallitus sekä Etelä-Savon ympäristökeskus olivat yksityisten maanomistajien hakemuksesta tehneet 90 luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä. Päätökset koskevat 68 eri aluetta ja niiden yhteispinta-ala on1618,15 hehtaaria eli vajaa 0,8 % kaupungin maapinta-alasta. Sivuilla on esitelty myös luonnonmuistomerkkeinä rauhoitetut yksittäiset puut, siirtolohkareet ja Pursialan hiidenkirnukin. Myös perustiedot EU:n Natura 2000-ohjelman 14 kohteesta löytyvät sivuiltamme, samoin kuin erilaisiin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat kohteet. Näistäkin puuttuvat Haukivuoren kohteet. Sokerina pohjalla on esitelty upeimmat luontoretkikohteet

Tervetuloa luontoretkelle !

Urpolanjokilaakso, kuva: Mikkelin ympäristöpalveluiden arkisto