Kunnan on järjestettävä asukkailleen mielenterveyspalvelut. Se voi tuottaa ne itse tai hankkia ne esimerkiksi yksityiseltä palveluntuottajalta. Palvelut voivat olla avopalveluja (terveyskeskus tai mielenterveystoimisto), välimuotoisia palveluja (tuettu asuminen) tai sairaalapalveluja.

Palveluja on oltava tarjolla riittävästi ja niissä on otettava huomioon asiakkaan ikä, äidinkieli ja muun muassa maahanmuuttajien erityistarpeet. Potilaiden yksityisyyden suoja on turvattava, mutta samalla on sovittava menetelmät, joilla turvataan tiedonkulku ja yhteistyö eri palveluiden tuottajien ja toimijoiden välillä.

Terveyskeskuksilla ja sosiaalitoimistoilla on keskeinen rooli mielenterveyspalvelujen järjestämisessä, koska potilas kohdataan useimmiten ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa tai sosiaalitoimessa. Ne osallistuvat myös potilaan jatkohoitoon ja kuntoutukseen mahdollisen sairaalahoidon jälkeen. Useissa terveyskeskuksissa mielenterveyspalveluja hoitaa mielenterveystoimisto.

Työterveyshuolto tukee työikäisen väestön mielenterveyden ylläpitämistä. Ikääntyneen väestön ja lasten mielenterveyden tukeminen edellyttää sekä vanhusten että lasten neuvolatoiminnan kehittämistä ja kotipalvelujen lisäämistä. Lasten ja nuorten kohdalla koulujen, päivähoidon ja terveydenhuollon yhteistyö on keskeisessä asemassa ongelmien ehkäisyssä, aikaisessa havaitsemisessa ja varhaisen avun tarjoamisessa.