|
|
|
Mikkelin
kaupunginjohtajan
Jyrki Myllyvirran
blogi
|
30.12.2006
Näin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä voi perustellusti katsoa taaksepäin. Koko vuotta on leimannut Suomen hyvä taloudellinen kehitys, joka on näkynyt myös Mikkelissä työpaikkojen lisääntymisenä ja yksityisenä sijoittamishalukkuutena. Viime päivien viestit kansainvälisen talouden näkymistä antavat uskoa siihen, että myönteinen kehitys voisi jatkua myös Suomessa ainakin vielä vuoden parin verran.
Mikkelin tapahtumiin voi olla edelleen suhteellisen tyytyväinen. Myönteistä on monipuolinen rakentaminen, uusien liikkeiden sijoittuminen Mikkeliin ja keskustan kaavasolmujen avautuminen tavalla, joka näyttää luovan edellytykset uusiin liiketila- ja asuntoinvestointeihin. Koulutuksen ja tutkimuksen saralla julkiset puheet keskittämisestä ja suuremmista yksiköistä eivät ole uhanneet Mikkelin asemaa, pikemminkin on merkkejä siitä, että Mikkelin asema valtakunnallisesti tunnustettuna keskittämänä vahvistuu materiaalitekniikan sekä maaseutu- ja liiketoimintaosaamisen aloilla. Uusi ensi vuonna aloittava osaamiskeskusohjelma on tästä hyvä indikaattori.
Suomen julkisen talouden näkymät ovat edelleen suhteellisen kireät. Suomen hyvän talouskehityksen pohjana on ollut maan hallituksesta toiseen jatkunut pyrkimys pitää julkisen talouden osuus koko kansantaloudessa niin pienenä (vaikka eurooppalaisittain olemmekin korkeahkolla tasolla), että kansantalouden resursseja riittäisi elinkeinoelämän kasvun turvaamiseen. Tämän vuoksi julkisen talouden mittaviin kasvupaineisiin ei ole vastattu pelkästään määrärahoja lisäämällä vaan on edellytetty tuottavuuden parantamista ja rakenteellisia uudistuksia sekä valtion omassa toiminnassa että kunnissa.
Mikkelissä kaupungin taloudellinen asema on olennaisesti vahvistunut vuoden 2001 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, verrattuna kaupungin, maalaiskunnan ja Anttolan tilanteeseen ennen liitosta. Käyttötaloudeltaan kaupungin asemaa ns. suurten kaupunkien joukossa ei ole tarvinnut hävetä, useimpina vuosina Mikkeli on ollut valtakunnallisen mediaanin yläpuolella. Kaupungin lainan määrä asukasta kohti on edelleen korkea, mutta kuitenkin kaupungin antolainojen ja yhtiöomistusten tuotot ovat lainojen korkomenoja suuremmat, eli korkomenot eivät syö esim. palvelutoiminnan rahoitusta.
Julkisuudessa (mm. Helsingin Sanomat tänään) on ruodittu sitä, että kuntalaiset ja kunnanjohtajat näkevät palvelujen riittävyyden, erityisesti vanhustenhuollossa, vahvasti eri tavalla. On selvää, että käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset kaikessa toiminnassa, ja asioita joudutaan asettamaan tärkeysjärjestykseen. Johtajien ja kuntalaisten välinen näkemysero on ymmärrettävissä. Näen asian niin, että kuntalaisten keskuudessa mielipidetiedustelussa toivotaan lisää resursseja kaikkeen siihen, mitä nyt tehdään, vaikka tämä palveluiden kysynnän kasvun ja vaatimustason nousun myötä johtaisi taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen. Johtajan näkökulmasta on välttämätöntä nykyisen toiminnan automaattisen lisäresursoinnin sijasta puuttua toimintatapoihin ja palveluiden rakenteisiin, kuten avo- ja laitospalveluiden suhteeseen, organisointiin ja organisaatioiden välisiin työnjakoihin ja täten pystyä hillitsemään kustannusten kasvua, vaikka palveluja lisätään ja parannetaan.
Kuluvan vuoden tappioksi Mikkelin seudulla pitää laskea Savon Prikaatin toiminnan loppuminen huomenna. Lakkauttamisen taustalla olivat puolustusvoimien taloudelliset ja toiminnalliset tekijät, joiden alle jäivät monet Prikaatin puolesta puhuneet käytännölliset seikat. Lakkauttaminen näkyy monella tavalla seudun elämässä ja omalta osaltaan saattaa etäännyttää mikkeliläisiä, erityisesti varusmiesikäisiä, puolustusvoimista.
Myönteisenä voidaan kuitenkin pitää sitä, että puolustusvoimien ja työhallinnon yhteistyöllä on voitu turvata se, että kukaan Savon Prikaatissa vakinaisessa työ- ja virkasuhteessa ollut ei ole jäämässä työttömäksi.
Moninaista haastetta kaupungille ja seudulle on tarjolla ensi vuonnakin. Tämän viikon ennakkotiedot maakunnan ja seudun väestökehityksestä eivät ole rohkaisevia. Usean aiemman vuoden tapaan Mikkeli oli maakunnan ainut väestöään kasvattanut kunta, ja Mikkelissäkin suhteellinen kasvu oli hyvin pientä. Mutta näihin ja muihin asioihin palaan myöhemmin.
|
