|
|
|
Kaupunginjohtaja
Jyrki Myllyvirran
blogi
|
31.7.2007
Olen tänään viimeistä päivää työssä Mikkelissä. Pian, neljän maissa iltapäivällä luovutan kaupungintalon avaimet ja lähden haikein mielin uusiin tehtäviin Lahteen.
Tulin Mikkeliin huhtikuussa 1991. Runsaat 16 vuotta Mikkelin kaupunginjohtajana on ollut elämäni pitkäaikaisin työsuhde. Samalla se on muodostunut pisimmäksi yhdellä paikkakunnalla asumisen ajanjaksoksi. Oman mittapuuni mukaan olen erittäin mikkeliläinen, ja lähtö täältä herättää varsin ristiriitaisia tunteita.
Tämän 16 vuoden aikana Mikkeli on muuttunut paljon, ja maailma ehkä vielä enemmän. Tulin Mikkeliin, kun Suomen edellinen poikkeuksellisen vahvan talouden kasvun kausi oli päättymässä, ja tänne tultuani romahtivat sekä Neuvostoliitto että Suomen talous. Jälkimmäinen näkyi Mikkelissä niin, että vuoden 1991 budjetoiduista verotuloista jäi saamatta yli 10 %. Talouskriisi, jonka aikana sekä Mikkeli että koko Suomen julkinen sektori pystyivät vähentämään kustannuksiaan ja parantamaan tuottavuuttaan, leimasi ensimmäisiä työvuosiani täällä. Jo tuossa vaiheessa opin arvostamaan korkealle kaupungin henkilökunnan ja henkilökuntaa edustavien pääluottamusmiesten sitoutumisen kaupungin yhteisiin tavoitteisiin.
1990-luvun alun aluehallintomuutokset ja Suomen EU-jäsenyys toivat kaupungille entistä selkeämmin vastuun alueen kehittämisestä, valitettavasti se samalla merkitsi joiltakin osin valtion vetäytymistä vastuusta. Mikkelin kaupungin asema maakuntakeskuksena ja maakuntakeskusten joukossa on tänä aikana mielestäni selvästi vahvistunut. Myös työpaikat ovat lisääntyneet ainakin itäsuomalaisittain hyvää vauhtia.
Mikkelin kehitykseen koulutuksen ja tutkimuksen saralla voi olla mielestäni tyytyväinen. Yliopistokeskus, ammattikorkeakoulu, tutkimusyksiköt, teknologiakeskus ovat nostaneet Mikkelin sille kuuluvaan asemaan osaamisen keskittymänä, asia joka on tulevaisuuden menestyksen välttämätön ehto edelleen globalisoituvassa maailmassamme.
Kaupunkilaisten palvelut ovat Mikkelissä edelleen kunnossa ja kilpailukykyiset. Kaupungin talouskeskustelussa korostuu velkamäärä – se on ongelma, mutta ottaen huomioon kaupungin tuottavan omaisuuden määrän, ei mitenkään hallitsematon. Sen sijaan käyttötalous on kireällä ja lähivuodet väestön nopeasti ikääntyessä ja työntekijöiden eläköityessä tuovat siihen uutta painetta. Toimintatapoja pitää kehittää, muuttaa ja palveluiden tarjontaa ja toimipisteiden määrää supistaa ja sopeuttaa kysynnän muutoksiin. Tämän päivän Länsi-Savon otsikko viittaa koulutusmenojen leikkauksiin, kyse on kuitenkin koko palvelutarjontaan liittyvästä tarkastelusta, jossa koulut eivät ole mikään erityistapaus.
Kuntien välinen seudullinen yhteistyö on eri puolilla Suomea edennyt varsin aaltoilevasti. Mikkelissä kuntien yhdistyminen (kaupunki, maalaiskunta, Anttola 2001, Haukivuori 2007) olivat merkittäviä muutoksia, samoin seudullinen palvelutuotanto- ja elinkeinoyhteistyö. Hiukankaan pidemmälle katsoen en voi ajatella Mikkelin seudun kehittyvän kovin hyvin ilman, että voimia tästä eteenkinpäin kootaan myös kuntia yhdistämällä sillä tavoin kuin nyt esimerkiksi Salon, Seinäjoen, Raaseporin ja ilmeisesti Jyväskylän ja Lappeenrannan seuduilla. Valitettavasti Mikkelissä seudullisen yhteisymmärryksen rakentamisessa suppeaa näkökulmaa on aika-ajoin edustettu eräänlaisella vuorovedolla, vuoroin ympäristökunnissa, vuoroin kaupungissa.
Minua lähellä olevissa ympäristökysymyksissä voi sanoa, että eräs ympyrä sulkeutui Mikkelissä oloni 16 vuoden aikana. Olin Mikkeliin tullessani jäsenenä Suomen ensimmäisessä ilmastoalan komiteassa, ympäristöministeriön asettamassa Hiilidioksiditoimikunnassa, joka kesällä 1991 luovutti mietintönsä ja korosti, että ilmaston muutos on lähivuosikymmenien merkittävin kansainvälinen haaste. Toimikunta suositti tuolloin, siis 16 vuotta sitten, kutakuinkin samoja toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, joita nytkin esitetään. Tuolloin esitykset eivät herättäneet mitään keskustelua, mutta nyt asia on toisin. Konkreettisesti viime viikolla Kuntaliitto esitti ilmastomuutoksen torjunnan ottamista vakavasti huomioon kaupunkien ja kuntien toiminnassa, yhdyskuntarakenteessa, kiinteistö- ja lämmitysratkaisuissa ja liikenteen suunnittelussa.
Ehdin pitää blogia Mikkelissä noin vuoden, ja nyt olen siirtämässä tapaa Lahteen. Tähän asti tämä kirjoittaminen on ollut eräänlaista harjoittelua, kokeilua. Blogi ei ole kannanotto tai julistus, tärkeää olisi tuoda esille myös keskeneräisiä ajatuksia, valmistelun siinä vaiheessa, kun asiat voivat vielä muuttua ja kehittyä. Kiitän kaikkia blogini lukijoita kärsivällisyydestä ja saamistani rakentavista ja kannustavista kommenteista.
Mikkelin kaupungissa työskentelyä on leimannut poikkeuksellisen hyvä yhteisymmärrys toisaalta luottamushenkilöiden ja virkakunnan välillä, toisaalta poliittisten ryhmien kesken.
Haluan viimeisen Mikkelin työpäiväni lopuksi kiittää kaikkia ystäviäni, yhteistyökumppaneitani ja työtovereitani unohtumattomista vuosista ja mieleenpainuneista kokemuksista ja hetkistä. Toivon teille kaikille, Mikkelin kaupungille ja seuraajalleni hyviä tulevia vuosia.
23.5.2007
| Terveyskeskustelun puut ja metsä |
Länsi-Savo oli koonnut tämän päivän lehteen varsin laajasti näkemyksiä terveyspalveluiden tulevasta järjestämisestä Mikkelin seudulla sekä kunta- ja palvelurakenneuudistuslain siihen edellyttämistä muutoksista.
Asiat etenevät eri alueilla eri tahtia. Seinäjoen seudulla päätettiin tällä viikolla kuntaliitoksesta, Salossa ja muualla isot uudelleenjärjestelyt ovat työn alla ja Savonlinnan seudullakin selvitetään neljän kunnan liitosta kuntien pyynnöstä valtion toimin. Mikkelin seudulla keskustellaan terveyspalveluiden hallinnosta.
Tärkeintä tässä Mikkelin seudun verkkaisessa prosessissa on yhä laajemmin jaettu näkemys siitä, että perusterveydenhuolto ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut halutaan järjestää yhdessä seudun kattavana kokonaisuutena, sen sijaan, että toiminta jaettaisiin useammalle järjestäjätaholle. Kyse on sekä toiminnan tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä että kuntalaisten mahdollisuudesta käyttää palveluja yli kuntarajojen. Toivon, että mahdollisimman moni kunta kirjaa tämän kansalaisten kannalta tärkeän tavoitteen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vastauksiin, jotka kuntien on annettava elokuun loppuun mennessä.
Jos tähän tavoitteeseen päästään, on käytännössä kaksi hallinnollista vaihtoehtoa. Seudullisesta palvelusta vastaava yksikkö voi muodostua Mikkelin kaupungin perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta (joka jo nyt vastaa myös Hirvensalmen, Puumalan ja Ristiinan perusterveydenhuollosta) sitä suhteellisen vähän laajentamalla. Toinen vaihtoehto olisi luoda sairaanhoitopiiriin uusi perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kokonaisuus, jossa kaikki sairaanhoitopiirin kunnat eivät olisi mukana, mutta joka kuitenkin olisi volyymiltaan erikoissairaanhoitoa suurempi. Mielestäni ensisijaista on pitää kiinni seudun kattavasta palveluiden järjestämisestä.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei aseta mitään asukaslukurajaa erikoissairaanhoidon järjestäjätaholle. Olen viitannut siihen, että aiemman hankkeen, kansallisen terveyshankkeen, asiapapereissa todettiin, että erikoissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitopiirin vähimmäisväestöpohja olisi 200 000 asukasta, jotta toiminnan laatu ja taloudellisuus voidaan turvata. Tämä on niin laajalti tuettu asiantuntijanäkemys, että siltä ei kannata sulkea silmiä, kun arvioidaan, miten asiat meidänkin maakunnassamme pidemmällä aikajänteellä kehittyvät.
Tästä näkökulmasta maakunnan kattava sairaanhoitopiiri olisi kestävämmällä pohjalla kuin nykyiset kaksi piiriä. Toisaalta Mikkelin seudun perusterveydenhuollon liittäminen koko maakunnan kattavaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään ei tunnu missään määrin tarkoituksenmukaiselta, vielä vähemmän vielä laajempaan.
13.5.2007
| Missä menee kaupungin talous? |
Mikkelin kaupungin talouden kehitystä on arvioitu viime viikkoina sekä takaisin Länsi-Suomeen siirtyneen talousjohtaja Kandelbergin haastattelussa että useissa lehtikirjoituksissa.
Parhaillaan valmistellaan kaupungin taloussuunnitelmaa lähivuosille, mm. toukokuun lopussa käytävää kaupunginvaltuuston lähetekeskustelua varten.
Tällä vuosikymmenellä Mikkelin talous on seurannut samoja malleja kuin kuntatalous yleensäkin. Palvelujen taso ja monipuolisuus ovat kehittyneet ja valtion asettamiin uusiin vaatimuksiin on vastattu. Julkisen talouden kiristyminen on näkynyt kaupungin tuloksessa, joka on ollut positiivinen viimeksi vuosina 2001 ja 2002 eli vuoden 2001 isoa kuntaliitosta seuranneina kahtena vuonna. Sen jälkeen pienestä veronkorotuksesta huolimatta menot ovat kasvaneet tuloja nopeammin. Kaupungin taseeseen kertynyttä alijäämää on nyt 10 miljoonaa euroa. Se on painolasti seuraaville vuosille, jolloin se on lain mukaan katettava.
Mikkelin kaupungin taloutta rajoittaa verotulojen taso. Selvästi maan keskiarvoa alempi tulotaso edellyttää palvelujen erityisen tehokasta tuottamista. Parin viime vuoden tilanne, jossa menotaso on noussut kuntatalouden keskiarvolukuja nopeammin, on Mikkelille kestämätön. Viimeksi menokehitys oli keskimääräistä alempi 2001 liitosta seuranneina vuosina. Lähivuosina tulee päästä samaan, selvästi koko maan kuntatalouden nettotoimintamenojen kasvun alapuolelle.
Kaupungin taloutta voidaan tasapainottaa kehittämällä toiminta- ja tuotantotapoja ja tietysti nostamalla veroja. Suurimmat mahdollisuudet menojen karsintaan ovat niissä toiminnoissa, joissa kustannuksemme ovat valtakunnallisia keskiarvoja tai vertailukaupunkejamme korkeammat tai palvelujen rakenteet epätarkoituksenmukaiset tai kalliit. Selkeitä ja merkittäviä esimerkkejä ovat mm. terveys- ja sosiaalipalveluiden laitosvaltaisuus (lähinnä vanhustenhuollossa ja psykiatrisessa sairaanhoidossa), mielenterveys- ja päihdehoidon hajanaisuus, eräät opetuksen järjestelyt tai joidenkin tukipalveluiden pirstoutuneisuus. Toimintojen seudullinen kokoaminen tai kokoaminen konsernin sisällä tarjoavat myös edellytyksiä rakenteiden yksinkertaistamiseen ja tuottavuuden parantamiseen.
Rakenteita ja toimintatapoja on jatkuvasti kehitettykin, mutta joiltakin osin eteneminen on ollut kestämättömän hidasta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa Stakesin kolmisen vuotta vanhan raportin suositusten toteuttaminen on jäänyt puolitiehen, ja esimerkiksi koulukentässä on isoja ratkaisuja päätetty lykätä. Käytännössä merkittävien muutosten toteuttaminen on erittäin vaikeaa, jos niiden tukena ei ole kaupunginhallituksen ja jopa valtuuston suhteellisen yksituumaista kantaa. Tältä osin emme ole aina onnistuneet, vaikka budjettikäsittely olisi ollut muodollisesti lähes yksimielinen.
Toimintatapojen kehittämisen lisäksi tulee arvioida, onko kaikki mitä tehdään, perusteltua ja välttämätöntä. Joitakin palveluja tulee karsia tai koota ja toimipisteitä vähentää. Nämä voivat olla vaikeita ratkaisuja, mutta kun kouluja ja sairaalaosastoja on suljettu, pitäisi olla valmiutta myös vähemmän välttämättömien toimintojen karsimiseen silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet ja tarve vähentynyt.
Lähivuosien taloussuunnitelman tekemisessä tarkastellaan sekä menoja että tuloja. On odotettavissa, että valtio sallii jonkinlaisia korotuksia kaupungin maksuihin, jotka säännellyiltä osiltaan ovat olleet vuosikausia ennallaan. Taloussuunnitelman virkamiesvalmistelussa on lähdetty siitä, että pieni tuloveron nosto – neljäsosaprosentilla 19 prosenttiin – olisi perusteltu siten, että tällä verotasolla jatkettaisiin ainakin vuoteen 2011.
Toimintatapojen muuttaminen ja tuottavuuden paraneminen heijastuu myös henkilöstöön. On arvioitu, että talouden tavoitteiden saavuttaminen vähentää kaupungin noin 3000 hengen henkilöstöä noin 60:llä vuodessa. Nopeutuvan eläköitymisen oloissa tämä vähennys voitaneen edelleen – lähes tällainen toteutui viime vuonna – hallita sisäisin siirroin ja järjestelyin niin, että kenenkään työsuhde ei ole uhattuna. Tämä vaatii kuitenkin henkilökunnalta kohtuullista joustavuutta.
Kaupungin taloudessa riittää haastetta tälle vuosille ja seuraaville vuosille. Ne ratkaisut ja toimenpiteet, joilla tasapaino turvataan, ovat kuitenkin näkyvissä, ja useat ovat jo työn alla. Nyt tarvitaan johdonmukaisuutta ja yhteistä tahtoa. Olennaista on, että koko henkilökunta ymmärtää määrätietoisen taloudenpidon merkityksen ja katsoo asiaa kaupungin kokonaisuuden kannalta. Vähintään yhtä tärkeää on, että lautakunnat, kaupunginhallitus ja valtuusto ottavat taloustavoitteet tosissaan ja sitoutuvat tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen.
15.4.2007
Ulosottovirasto testaa
maan uutta hallitusta |
Maahan ollaan muodostamassa uutta ulosottovirastoa, ja Mikkelissä on pidetty hyvin perusteltuna, että se sijoittuisi tänne, mm. lääninhallituksen yhteyteen.
Keskustelu asiasta liikkuu totuttuja ratoja. Osaavaa työvoimaa on vain Helsingissä eikä sitä muualle saakaan, ja puheet siitä, että uusi tekniikka vapauttaisi paikan rajoituksista, eivät koske julkista hallintoa.
Suomessa on jo Lipposen ja Vanhasen hallitusten toimesta pyritty valtion toimien alueellistamiseen, sekä nopein ratkaisuin että pidemmällä tähtäyksellä käyttäen hyväksi tulossa olevaa henkilöstön nopeaa eläköitymistä.
Ulosottoon liittyvien valtion toimintojen uudelleenjärjestely on mitä luontevin mahdollisuus valtionkin kannalta edulliseen ja tarkoituksenmukaiseen alueellistamiseen. Tässä Vanhasen kakkoshallituksella on oiva tilaisuus näyttää, että se jatkaa kahden edeltäjänsä työtä. Maan tasapuoliseen kehittämiseen tulee panostaa yleensäkin, mutta erityisesti silloin, kun se on valtiolle suoraan taloudellisesti ja toiminnallisesti kannattavaa. Odotamme siis toimenpiteitä.
14.4.2007
Mikaeli edellyttää ratkaisuja
|
Paikallinen valtalehti on parin viikon aikana kolmesti näyttävästi käsitellyt konsertti- ja kongressitalo Mikaelin asioita. Se on aivan oikein, koska kyseessä on kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta hyvin merkittävä instituutio.
Mikaeli-talon toiminnan antaminen osakeyhtiön hoidettavaksi siten, että kaupunki on mukana vain vähemmistöosakkaana, oli varsin ennakkoluuloton, uudenlainen ratkaisu. Lähtökohtana oli vankka usko siihen, että talolle voidaan saada olennaisesti aiempaa enemmän käyttöä, kun toimintaa ja markkinointia kehitetään voimallisesti. Tässä on osin onnistuttu, osin ei.
Mikaeli Oy:stä on näkynyt ulospäin toimitusjohtajien vaihtuminen. Taustalla on ollut erilainen näkemys yhteisyhtiössä toimimisesta. Vaikka näkemys talon toiminnan kehittämisen päälinjoista onkin yhteinen ja paperille kirjattu, käytännön toimintatavat ovat olleet kestämättömiä. Sovun ylläpitämiseksi mm. kaupunki osakkaana on jälkeenpäin katsottuna ollut ehkä turhan pitkämielinen - sanelupolitiikasta ei kaupunkia mielestäni voi syyttää, paremminkin sen puutteesta.
Yhtiön toimitusjohtajien nostaminen julkisuudessa ongelmien syyksi ei ole aiheellista. Hallituksen ja osakkaiden toimintatavoissa on ollut piirteitä, jotka ovat kohtuuttomasti rajoittaneet yhtiön toimintaedellytyksiä. Tällöin ei tulosvastuuta voi arvioida tavanomaisen yrityksen tapaan.
Yhteisistä perusnäkemyksistä huolimatta yhtiössä ei kaikissa asioissa ole toimittu osakassopimuksen mukaisesti. Tämä koskee esimerkiksi Ballet Mikkelin järjestämistä. Voi olla kuitenkin tyytyväinen siihen, että talon toiminta yleensä ja kärkitapahtumat Ballet ja Musiikkijuhlat eivät ongelmista juurikaan kärsineet.
Kaupungin nettopanostus Mikaeli-taloon ja siellä järjestettävään toimintaan on alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti pidetty ennallaan. Kyse on ollut ja on edelleen noin miljoonasta eurosta vuodessa (avustus Mikaeli Oy:lle noin 300 000 €, pääomavuokra noin 500 000 € ja loppu avustuksena kärkitapahtumille). Mikaeli Oy:n taloudellinen tilanne on kireä, mutta ei kriittinen. Yksinkertaistaen voi todeta suuren osan osakepääomasta kuluneen viime vuonna Ballet Mikkelin aiheuttamiin tappioihin. Tämän vuoden baletista löytyi parempi ratkaisu - Mikaeli Oy:n hallituksen päätettyä, että yhtiö ei voi ottaa tämän vuoden baletin tappioriskiä, päädyttiin siihen, että toisin kuin viime vuonna Ballet Mikkelin perinteinen järjestäjä SCI Finance Oy kantaa taloudellisen riskin.
Monimuotoisten kokemusten jälkeen pidän tärkeänä, että Mikaelin toimintaa jatketaan yhtiömuodossa. On kuitenkin välttämätöntä tehdä sellaiset ratkaisut, että yhtiön hallituksen toimintatavat sallivat johdonmukaisen kehittämisen ja tekevät yhtiön houkuttelevaksi työpaikaksi sekä toimitusjohtajalle että muulle henkilökunnalle.
13.3.2007
Myönteistä tulevaisuus-
suuntautuneisuutta! |
Pertunmaan kunta on tehnyt kunnanhallituksessaan esityksen, että laadittaisiin selvitys laajan Mäntyharjua, Ristiinaa, Hirvensalmea, Suomenniemeä, Kangasniemeä Mikkeliä koskevan kuntaliitoksen vaikutuksista. Samalla Pertunmaa esittää selvitettäväksi kuntayhteistyön tiivistämisen mahdollisuuksia. Pertunmaan valtuusto käsittelee hallituksen esityksen huhtikuun lopussa.
Ennakkoluuloton esitys sopii erinomaisesti niihin tavoitteisiin, joita käynnissä olevalle kunta- ja palvelurakenneuudistukselle on asetettu. Tarkoitushan on ollut valmistella nykyisiin rakenteisiin tarrautumatta sellaisia toimintamalleja, joilla voidaan turvata kansalaisten palvelut ja alueiden elinvoiman kehittäminen ainakin 10 – 20 vuoden tähtäimellä, jona aikana kuntalaisten ikärakenne muuttuu radikaalisti ja henkilöstön eläköityminen etenee nopeasti.
Olisi toivottavaa, että tästä aloitteesta keskusteltaisiin jo 10. huhtikuuta pidettävässä Mikkelin seudun kuntien ja yhteistyökuntien hallitusten puheenjohtajien neuvottelussa. Ainakin Mikkelin kaupunginhallitus keskustelee ajatuksesta jo ennen tätä tapaamista.
On selvää, että Pertunmaan esityksessä hahmoteltu laaja kuntaliitos edellyttäisi hyvin uudenlaisia järjestelyjä uuden kuntakokonaisuuden sisällä. Tarvittaisiin selkeää ja vahvaa uudella tavalla järjestettyä lähipalvelujen ohjausta alueittain. Tällaiseen pohdiskeluun ei kuitenkaan tarvitse yksityiskohdittain ryhtyä ennen kuin eri kunnat ovat arvioineet ajatusta yleisellä tasolla. Ajatusta voitaisiin viedä eteenpäin niinkin, että mukana olisi vain osa Pertunmaan ehdottamista kunnista tai että mukana olisi muitakin kuntia.
Ensimmäisiä johtopäätöksiä, kyllä tai ei, tulisi saada aikaan tämän vuoden elokuun loppuun mennessä, jolloin kunnat joka tapauksessa hyväksyvät kunta- ja palvelurakenneuudistuksen edellyttämät selvitykset ja toimeenpanosuunnitelmat tulevaisuuden ratkaisuistaan. Valmistelussa ei voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että valtio tukisi vuoden 2009 alussa toteutettua Pertunmaan esittämän hahmotelman mukaista liitosta yli 12 miljoonalla eurolla, mutta myöhemmin toteutettuja liitoksia selvästi pienemmällä summalla. Liitosta ei kuitenkaan koskaan tule toteuttaa kertaluonteisten liitosavustusten takia, vaan tavoitteena tulee olla pysyvät elinkelpoiset palvelu- ja toimintarakenteet.
1.3.2007
Eduskuntavaalitaistelu on pääsemässä vauhtiin, ja se on hyvä. Ylimääräisiksi kierroksiksi voi kuitenkin luonnehtia sitä, että tänään vihreitten tilaisuuteen minut on lehti-ilmoituksessa merkitty kommenttipuheenvuoron pitäjäksi minulta kysymättä.
Mikäs siinä, tärkeistä asioista mielelläni esitän kommentin, mutta vaalikiireittenkin keskellä toivoisi aikaa löytyvän etukäteen sopimiseen. Noudattamani linjan mukaisesti olisin tosin vastannut, että en ole käytettävissä yhden puolueen vaalitilaisuuteen ohjelmaan merkityksi kommentoijaksi.
2.2.2007
Naapurikaupungissamme Lahdessa on kaupunginjohtajan paikka avoinna edellisen kaupunginjohtajan siirtyessä Rakennusteollisuusliiton toimitusjohtajaksi.
Päädyin tammikuussa Lahdesta tulleista yhteydenotoista huolimatta siihen, että en hae paikkaa, hakuaika päättyi tammikuun puolivälissä. Työni Mikkelissä on antoisaa ja monipuolista, ja tämänkin vuoden kalenterissa olevat asiat, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistus, talouden tasapainotukseen liittyvät kehittämishankkeet sekä koulutukseen ja tutkimukseen liittyvät moninaiset uudet mahdollisuudet, antavat myönteistä sisältöä tuleviin työvuosiin. Mikkelin lähivuosien näkymät ja haasteet ovat myönteisiä ja kiehtovia.
Hakuajan päätyttyä lahtelaiset valmistelijat päätyivät kuitenkin siihen, että he kävivät virkaa hakeneiden lisäksi etsimään ehdokkaita, jotka lain määrittelemällä tavalla antaisivat suostumuksensa virkaan. Minulle tällainen pyyntö ja kysymys esitettiin, ja eilen sitten vahvistin, että olen käytettävissä.
Kyseessä on vahvasti henkilökohtaiseen työuraan liittyvä ratkaisu. Olen edelleen hyvin tyytyväinen työskentelyyn Mikkelissä, mutta samalla olen elämässäni siinä vaiheessa, että 16 Mikkelin työvuoden jälkeen voisi ajatella vielä yhtä uutta työhaastetta, ja tällöin on vaikea vastata kielteisesti tällaiseen pyyntöön.
Todennäköisin ratkaisu työurani jatkolle on se, että jatkan Mikkelissä ja jään täältä tyytyväisenä eläkkeelle jossakin vaiheessa ensi vuosikymmenen loppupuolella. Tästä lähtökohdasta jatkan määrätietoista työtäni Mikkelissä.
Jos Lahdessa syntyisi päätöksiä, jotka tämän näkymän muuttaisivat, asiat kääntyisivät osaltani toisenlaisiksi. Tällaisen epävarman mahdollisuuden en kuitenkaan anna häiritä työtäni Mikkelissä.
25.1.2007
| Alueellistamisen vaikeat numerot |
Maan hallitus julkisti keskiviikkona 17.1. valtion toimintojen alueellistamisen tähänastisen saldon. Valtakunnallisesti hallituksen viesti oli selkeä, alueellistamisen arvioitiin onnistuneen hyvin. Päivän aikana ilmeni, että julkistetut numerotiedot olivat jossakin määrin puutteellisia, mm. Mikkelin osalta, mikä näkyi myös Länsi-Savon uutisoinnissa.
Alueellistamisen onnistumisen arvioinnin taustana on valtakunnallinen kehitys, jossa valtion työpaikat ovat vähentyneet maan kaikissa osissa. Kun Mikkeliin kerrotaan tulleen 335 tai jopa 400 valtion alueellista työpaikkaa, kyse on totuuden yhdestä puolesta. Mikkelissä suurimmat muutokset ovat tapahtuneet puolustushallinnossa Savon Prikaatin lopettamisen ja Maavoimien esikunnan tänne sijoittumisen myötä. On vielä auki, jatkuuko puolustusvoimien vaatetuskorjaamon toiminta Mikkelissä. Kokonaisuutena puolustushallinnossa on kyse työpaikkojen vähenemisestä parin vuoden takaisesta 550 – 600 työpaikasta noin viiteensataan tai selvästi sen allekin, mikäli vaatetuskorjaamon toiminta loppuu. Tätä kehitystä on tosin arvioitava sitä todellisuutta vasten, jossa puolustusvoimien työpaikat koko maassa ovat vähentyneet.
On syytä korostaa, että puolustusministeriö ja ministeri Kääriäinen ovat tuloksekkaasti etsineet Mikkelille uusia puolustushallinnon työpaikkoja Savon Prikaatin mukana kadonneiden sijaan. Maavoimien esikunnan oheen on saatu sekä puolustusvoimien hallinnon tietopalveluihin että johtamisjärjestelmään liittyviä työpaikkoja selvästi yli sen mitä esikuntaan täysin välttämättä olisi liittynyt. Tämä on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää Mikkelille, nyt Maavoimien esikunnasta tulee täysipainoinen ja kehittyvä yksikkö, mikä on myös puolustusvoimien kannalta toimivin ja edullisin ratkaisu.
Muutoin alueellistamisessa Mikkeliin on sijoittunut mm. sisäasiainministeriönTurvallisuusalan valvontayksikkö ja ympäristöministeriön talous- ja henkilöstöhallinnon palveluyksikkö. Jälkimmäisen viralliset avajaiset ovat ensi viikon maanantaina, avaajana on kansanedustaja Enestam, joka ministerinä teki St Michelille myönteisen päätöksen.
Valtion kokoamissa alueellistamisen tuloksissa ei ole otettu huomioon valtion toimintojen uudelleen järjestelyistä johtuneita työpaikkojen vähenemisiä pääkaupunkiseudun ulkopuolella eikä työpaikkojen siirtymisiä maakuntakeskusten välillä, joissa Mikkeli tähän asti on ollut selkeästi menettäjä. Kokonaisuutenakin valtion työpaikat Mikkelissä ovat enemmän tai vähemmän tasaisesti vähentyneet, mutta tietysti ilman näitä alueellistamistoimia menetyksemme olisi ollut paljon suurempi.
Tässäkin asiassa pitää kuitenkin katsoa eteenpäin. Alueellistaminen jatkuu, ja oikeastaan kiivaimmat vuodet - silloin, kun valtion virkakunnan eläköityminen on nopeimmillaan - ovat vasta 5 – 10 vuoden päässä.
Tulevaan alueellistamissuunnitteluun minulla on kolme viestiä:
Ensinnäkin, alueellistamisen tavoitteena on tasapainoisen aluekehityksen edistäminen, siksi tähänastista painotusta eteläiseen ja läntiseen Suomeen idän ja pohjoisen sijasta ei voi pitää hyväksyttävänä.
Toiseksi, erillisten yksiköiden näyttävän alueellistamisen rinnalle pitää ottaa vahvasti työn ja työpaikkojen siirtäminen pois pääkaupungista. Nykytekniikalla valtion tietotyöläiset voivat sijoittua sopiviin työyhteisöihin eri puolilla maata. Lähivuosina tähän on erityinen tilaisuus, kun nykyinen henkilökunta jää nopeutuvassa tahdissa eläkkeelle. Kyseessä on todella merkittävä mahdollisuus tukea tasapainoista alueellista kehitystä maassa tavalla, joka ei edellytä mitään tukiaisia, oikeastaan päinvastoin tekee mahdolliseksi toimintojen järjestämisen kokonaisuutena edullisemmin kuin keskitetyssä mallissa. Mikkelin kattava valtionhallinto (lääni, TE-keskus, ympäristökeskus, puolustushallinto, ym.) antaa edellytykset mittaviin ratkaisuihin. Uuden valtion työntekijän palkkaamisen eläköityneen sijaan pääkaupunkiseudulle pitäisi olla harvinainen poikkeustapaus ja palkkauksen muualle maahan pääsääntö.
Kolmanneksi, alueellistamisessa tulee alkuperäisten ajatusten mukaisesti käsitellä myös uusien toimintojen sijoittumista, ei ainoastaan vanhojen uudelleensijoittamista. Mikkelille vähitellen rakennettu asema digitoinnin ja sähköisen arkistoinnin pääkaupunkina Suomessa pitää ottaa alueellistamisratkaisuihin mukaan ja huolehtia siitä, että kaikki tähän liittyvät resurssit ja toiminnat sijoitetaan tänne eikä niitä epätarkoituksenmukaisesti hajauteta – kyseessä ovat toiminnot, jotka Suomen kokoisessa maassa on tarkoituksenmukaista pääosin keskittää yhteen paikkaan.
| Kaupunginjohtajan aiemmat blogit |
10.01.2007 Korkeakoulujen etsikkoaika
31.12.2006 Haukivuori-juhla 31.12.2006
30.12.2006 Vuoden saldoa
13.12.2006 Kaupungin talousarviossa paljon strategisia hankkeita
02.12.2006 Haukivuoren messut
28.11.2006 Blogin päivitystä
22.10.2006 Eurooppalaista yliopistopolitiikkaa
26.09.2006 Reilua kauppaa
21.09.2006 Mikkelin yliopistokeskus vahvistuu
16.09.2006 Vapaa-ajan asukkaat seudun tukena
15.09.2006 Miksi blogi?
|
