Etusivu ›› Vaihtuvat näyttelyt - 2005

Vaihtuvat näyttelyt - 2005

Mikkelin taidemuseon vaihtuvat näyttelyt - 2005

 

Maisema nyt 8.2.2005 saakka

Mestari K ja oppilaat 11.2.–3.4.

Näyttely esitteli suomalaisen taidegrafiikan mestarin Pentti Kaskipuron (s.1930) ja hänen oppilaidensa tuotantoa. Taiteellisen uransa lisäksi professori Kaskipuro on tehnyt merkittävän elämäntyön opettajana ja asiantuntijana. Hän toimi Taideteollisen korkeakoulun grafiikan opettajana vuosina 1965 – 1974. Yhdeksän vuotta kestäneen opettajauran tuloksena joukko graafikoita, eli niin kutsuttu Kaskipuron koulu, tunnustaa hänet varauksettomasti opettajakseen. Vuonna 1980 viisi entistä oppilasta, itsekin nyt jo mestaria, järjesti opettajansa kunniaksi näyttelyn ”Mestari K:n koulu”. Viisaan ja kunnioitetun opettajan kohtaamista entisten oppilaittensa kanssa käsittelee myös Rax Rinnekankaan vuonna 2003 valmistunut dokumentti ”Mestari K ja hänen koulunsa”.

Tamperelaisen grafiikanpaja Himmelblaun Mikkelin taidemuseolle tuottamaan näyttelyyn osallistuivat Mestarin itsensä lisäksi seuraavat oppilaat: Mirja Airas (s.1945), Marjatta Hanhijoki (s.1948), Outi Heiskanen (s.1937), Inari Krohn (s.1945), Elina Luukanen (s. 1941), Marjatta Nuoreva (s.1944) ja Esa Riippa (s.1947).

 

Juha-Pekka Pohjalainen 15.4.–5.6.

Juvalta kotoisin oleva Juha-Pekka Pohjalainen (s.1973) on Limingan ja Kankaanpään taidekoulujen kasvatti, joka jatkoi opintojaan vuonna 2002 Viron Taideakatemiassa valmistuen sieltä viime vuonna taidegraafikoksi. Grafiikan lisäksi Pohjalainen on sittemmin laajentanut tuotantoaan installaatioihin ja maalauksiin.

Mikkelin taidemuseon alakertaan Pohjalainen rakensi koko tilan kattavan installaation, jossa hän tarkastelee länsimaisen kulttuurin siirtomaahistoriaa heijastuneena nykypäivään. Esillä ollut teos muodostuu erityyppisistä siluettikuvista ja maalatuista vaneriveistoksista. Veistosten lähtökohtana on ollut pieni tupakkapöytä Emil Cedercreutzin taiteilijakodista Harjavallassa.

Akryylimaalaustekniikalla toteutettujen siluettikuvien lähtökohtana on ollut länsimaisesta historiasta periytyvät postmodernissa kulttuurissa piilevät rasistiset rakenteet ja arvottava, vastakohtia korostava ajattelumalli. Taiteilija korostaa läntisen kulttuurin ylläpitämiä ennakkoluuloja ja rasistisia käsityksiä, joita ihmiset kohtaavat jatkuvasti sekä viihdekulttuurissa että uutiskuvina.

 

Lumikki 15.4.–5.6.

Mikkelin taidemuseon yläkerrassa oli esillä hyvinkääläisen Hakalan erityiskoulun oppilaiden ja kahden kuvataiteilijan, Outi Mietalan ja Toini Sepposen yhteistyönä toteuttama Lumikki-näyttely. Erityis-koulun oppilaita yhdistävät oppimisvaikeudet ja kielelliset ongelmat. Koulunkäynti alkaa esiasteella 5-6 –vuotiaana ja kestää 9.-luokan loppuun, yhteensä 11 vuotta.

Projektissa oppilaat ovat pohtineet perinteisin kuvataiteellisin ja käden taitojen menetelmin sadun teemoja, kuten ystävyys, hyvän ja pahan kohtaaminen, minuus, kasvaminen, tämän- ja tuonpuoleisuus, kuolema. Lisäksi kuvataiteilijoiden omat teokset ovat vuoropuhelussa lasten ja nuorten teoskokonai-suuksien kanssa. Taiteilijat ovat tulkinneet samaa satua: Outi Mietala värejä painottaen ja Toini Sepponen Lumikin tarinaa korostaen.

Ennen Mikkeliä Lumikki-näyttely on ollut esillä Helsingin Annantalossa ja Hyvinkään Lasten ja nuorten taidekeskuksessa.

 

Mikkelin 7. kuvitustriennale 17.6.–9.10.

Mikkelin taidemuseo ja Grafia ry järjestävät kuvitustriennalen yhteistyössä ja seitsemännen kerran. Kuvitustriennale syntyi pyrkimyksestä nostaa esiin kuvitustaiteen eri osa-alueita ja tuoda yleisön nähtäväksi näyttelyn muodossa alan parhaimmistoa. Tällä kertaa triennale keskittyy vain yhteen osa-alueeseen, sanomalehtikuvitukseen, jonka merkitys päivittäisessä tiedonvälityksessä on hämmästyttävän suuri. Näyttelyyn on kutsuttu kahdeksantoista merkittävää suomalaista nykykuvittajaa. Näyttelyssä esitellään lisäksi historiallista aineistoa: 50 vuotta suomalaista sanomalehtikuvitusta. Ulkomaiseksi vieraaksi on kutsuttu Hollannissa syntynyt, nykyisin Ranskassa vaikuttava Willem alias Bernhard Willem Holtrop (s. 1941), joka tunnetaan parhaiten poliittisten pilapiirrosten tekijänä.

 

MANNERHEIM

Keisarillisen Venäjän armeijan upseeri
Itsenäisen Suomen marsalkka 27.10.2005–29.1.2006

Mikkelin taidemuseossa 27.10.2005 avatun näyttelyn ovat koonneet Suomen Pietari-säätiö ja Valtiollinen Eremitaasi, yhdessä suomalaisten ja venäläisten asiantuntijoiden kanssa. Näyttely on Pietari-säätiön, Eremitaasin sekä Suomen museo- ja arkistolaitosten monivuotisen yhteistyön tulos. Tämän työn tuloksena syntyi suurin ja laaja-alaisin koskaan Mannerheimin elämäntyötä esittelevä näyttely.

Näyttely on omistettu Mannerheimin koko elämänkaarelle. Suomalaisille ehkä tuntemattomampi aika, opiskelu Suomessa ja Venäjällä sekä palvelu Venäjän armeijassa, esitetään esinein, kuvin ja dokumentein. Esillä on luonnollisesti Aasian-matkaaja, vapaussodan valkoinen kenraali ja valtionhoitaja, sotien ylipäällikkö sekä presidentti. Virallisen ja valtiollisen elämän lisäksi näyttely esittelee monipuolisesti Mannerheimin persoonaa, eleganttia maailmanmiestä, metsästäjää, kulinaristia, kansalaisjärjestöjen aktiivista toimijaa ja maailmanmatkaajaa.

Mikkeli liittyy olennaisella tavalla Mannerheimin henkilöhistoriaan. Molemmat ovat olleet tapahtumien keskipisteessä, kun itsenäisen Suomen kohtalon hetket ovat olleet kysymyksessä. Vasta itsenäistyneen Suomen sisäiset jännitteet purkautuivat talvella 1918. Mannerheimin johtama Valkoinen armeija eteni perustamispaikaltaan Pohjanmaalta kohden etelää ja itää. Valkoisen armeijan päämaja sijoittautui 11.4.1918 Mikkelin aseman läheisyydessä olleeseen Hotelli Seurahuoneeseen sekä Mikkelin kaupungintaloon. Päämaja toimi Mikkelissä 16.5.1918 asti.

Ylipäällikkö Mannerheimin talvi- ja jatkosodan aikana johtaman päämajan toiminnot keskittyivät Mikkelin keskuskansakouluun, jossa olivat ylipäällikön työtilat. Talvisodan alussa jo aikaisemmin tutuksi tullut Hotelli Seurahuone tarjosi majoitustilat ylipäällikölle ja muulle sodanjohdolle. Tammikuun alussa 1940 joutui sodanjohto jättämään kaupungin ja siirtymään Otavaan kansanopiston tiloihin. Otavaa pommitettiin maaliskuun alussa 1940 ja ylipäällikkö Mannerheim joutui siirtymään Juvalle Inkilän kartanoon.

Muistot Mannerheimista ja päämajasta elävät edelleen Mikkelissä ja ne liittyvät pääasiassa jatkosodan aikaan. Kaupunkilaiset saattoivat nähdä Mannerheimin kävelevän vieraineen Mikkelin kaduilla. Ylipäällikön nähtiin usein kulkevan Mikkelin klubilta asuntoonsa, joka sijaitsi Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmauksessa olevassa ns. Graniittitalossa tohtori Dahlströmin huoneistossa. Nykyisin rakennuksessa toimii Mikkelin taidemuseo.

Pysyvän muiston sota-ajasta Mikkelin kaupunki sai vaakunaansa, jonka yläkentässä on ristikkäin marsalkansauvat ja vaakunan alaosassa Vapaudenristi.

Mannerheimista ja päämajasta Mikkelissä kertovat Päämajamuseo, Viestikeskus Lokki ja Mannerheimin salonkivaunu. Monet mikkeliläiset yritykset käyttävät nimissään erilaisia muunnoksia päämajasta ja marskista. Mikkelin torin reunalla sijoitettu Kalervo Kallion suunnittelema Päämaja-patsas on muisto sekä Mannerheimista että päämajan aikakaudesta.

 

Taidemuseon 1. krs:n pienessä näyttelyhuoneessa

Oppilaat historian tulkkeina 22.4.–31.5.

Mikkelin lyseon koulun yhdeksännen luokan oppilaiden töitä teemasta ihminen ja arkkitehtuuri. Oppilaat ovat tulkinneet ihmisveistoksissaan heitä kiinnostavia taidehistoriallisia aikakausia. Työskentelyä on ohjannut kuvataiteilija Marja-Riitta Siimala.