Etusivu ›› Vaihtuvien näyttelyiden arkisto

Vaihtuvien näyttelyiden arkisto

Päämajamuseon vaihtuvien näyttelyiden arkisto

 

 

|2016 | 2015 | 2014 | 2013 | 2012 | 2011 | 2010 | 2009 | 2008 | 2007 |

Vaihtuvat näyttelyt 2016

2.5.-31.12.2016 SOTASYYLLISET?

Oliko Suomen sodan aikainen johto sotaan syyllinen vai olivatko he sijaiskärsijöitä? Muutamat tuomituista palasivat aiheeseen muistelmissaan. Aihe on luut ajankohtainen aivan viime vuosiin asti. Aiheesta on tehty useita tutkimuksia. On vaadittu tuomittujen kunnian palauttamista. Päämajamuseon vaihtuvanäyttelyssä paneudutaan tähän aiheeseen..

 Elettiin edelleen epävarmoja aikoja. Jo syksystä 1944 alkaen oli rauhansopimuksen myötä laillistettu SKDL vaatinut sotasyyllisten saattamista vastuuseen teoistaan. Liittoutuneiden valvontakomissio – Neuvostoliitto – aktivoitui vaatimuksissaan alkusyksystä 1945. Pyrkimyksenä oli Suomen sodan aikaisen johdon saattaminen oikeuden eteen. Sotasyyllisyyslaki valmistui syksyllä 1945. Helsingissä Säätytalossa 15.11.1946 alkoi oikeudenkäynti Suomen sodan aikaista johtoa vastaan.  

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnillä tarkoitetaan vuosina 1945 ja 1946 käytyä oikeudenistuntoja, jossa tuomittiin Suomen jatkosodan aikaista poliittista johtoa. Oikeudenkäynti pidettiin Helsingissä Säätytalossa. Sotasyyllisyys tarkoittaa poliittista vastuuta esim. hyökkäyssodan aloittamiseen. Sotarikos ja sotarikollinen tarkoittavat sodan aikana tehtyjä rikoksia ja sodan lakien sekä tapojen rikkomisiin syyllistyneitä henkilöitä. Näitä käsitteitä alettiin käyttää toisen maailmasodan jälkeen. Lähtökohtana tämän käsitteistön syntymiselle oli ns. Lontoon kokous 8.8.1946. Voittajavaltiot määrittelivät käsitteet kokouksessaan.

Eino Partasen 6.12.1947 tekemä näyteikkuna-asetelma. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1946 tuomitut suomalaispoliitikot ylärivin kuvat vasemmalta: Edwin Linkomies, Risto Ryti ja Väinö Tanner, alarivin kuvat vasemmalta: Antti Kukkonen, Jukka Rangell, Tyko Reinikka, Toivo Kivimäki ja Henrik Ramsay. Kuva Museovirasto / Eino Partanen.

Lontoon kokouksen jälkeen valvontakomissio vaati, että suomalaiset sota-ajan poliitikot olisi saatava oikeuden tuomittaviksi. Syksyllä 1944 toimintavapauden saanut SKDL alkoi yhä voimakkaammin vaatia Suomen sodan aikaisen valtiojohdon saattamista oikeudelliseen vastuuseen. Kevään 1946 vaaleihin valmistutuva SKDL jatkoi voimakasta painostusta. Puolueen vaatimukset vain kiihtyivät ja myös muista puolueista alkoi tulla kannatusta valtiojohdon syytteeseen saamiseksi.

Presidentti Paasikivi myöntyi painostuksen alaisena esittämään hallitukselle ja eduskunnalle lain ns. sotasyyllisten tuomitsemiseksi. Laki oli Suomen oikeusjärjestelmälle vieras, koska se oli taannehtiva. Tämän lain perusteella presidentti Risto Ryti ja eräät muut johtavat poliitikot tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Lopulliset tuomiot julistettiin 21.2.1946. Presidentti J.K. Paasikiven armahduspäätös 19.5.1949 vapautti vielä vangittuna olleet, myös entisen presidentin Risto Rytin, joka oli ollut hoidettavana Kivelän sairaalassa.

Tuomittujen syyllisyydestä ovat historioitsijat ja oikeusoppineet käyneet keskustelua, mutta yhtenäistä näkemystä ei ole saatu aikaiseksi. Jälkikäteen voidaan asioita arvioida vaihtoehtojen kautta, mutta mitkä olivat toimijoiden todelliset vaihtoehdot tuona aikana? Tieto mikä meillä nyt on käytössä, ei välttämättä ollut tuolloin heidän käytössä. Asia on ollut ajankohtainen nykypäiviin asti. On tehty esityksiä tuomittujen kunnian palautuksesta. Suomi valtiona katsoo, että erityistä kunnianpalautusta sotasyyllisiksi tuomituille ei tarvita, koska he eivät suomalaisten silmissä koskaan menettäneetkään kunniaansa. Oikeudenkäynti oli poliittinen, jolla oli erityinen kansainvälispoliittinen taustansa.

Vaihtuvat näyttelyt 2015

2.1.-31.12.2015 Sodasta rauhaan - Suomi 1945

Päämajamuseon teemananäyttelyssä olemme edenneet kevääseen 1945. Olemme päivittäneet näyttelyämme kuvaamaan talven ja kevään 1945 tuntoja.

Sotatoimet jatkuivat pitkin kevättä Lapissa, joten varsinainen rauha oli edelleen edessäpäin. Jo syksyllä 1944 alkanut SKDL:n hyökkäävä asenne ns. sotasyyllisiä kohtaan koveni. Edessä olivat maaliskuun vaalit, jotka entisestään epävakauttivat tilannetta. Tavarapula oli valtava, sillä mm. liIkennöintiä jouduttiin rajoittamaan rengaspulan vuoksi. Elintarvikkeiden sääntely jatkui. Syksyn epävarmuus oli edelleen aistittavissa, sillä mitään varmaa tietoa Suomen kohtalosta ei ollu tiedossa.

Sodasta rauhaan siirtyminen oli kivulias prosessi, sillä ei tiedetty mitä edessä on. Saadaanko aikaiseksi rauha? Millä ehdoilla rauha saavutettaisiin? Uhkaako Suomea miehitys? Mitä tapahtuu sotaan osallistuneille? Vuotta 1944 leimasi suuri epävarmuus. Kuitenkin arkielämä sujui, vaikka vaikeat asiat seurasivat toisiaan. Tätä arjen kohtaamista Päämajamuseon avautuva erikoisnäyttely valottaa.

Saksan häviö oli alkanut näyttää selvältä jo vuoden 1944 alussa, sillä neuvostojoukot vyöryivät länttä kohden. Leningradin saartorengas murtui tammikuussa ja liittoutuneet jatkoivat etenemistään Italiassa. Kesäkuun alussa liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa. Saksalaiset vetäytyivät kaikilla rintamilla.

Vuosi alkoi Suomessa levottomuuden vallitessa. Saksan nopea luhistuminen pakotti Suomen etsimään tietä rauhaan. Yhdysvallat painosti Suomea irrottautumaan sodasta. Suomi oli jälleen yksin eikä apua ollut odotettavissa. Paasikivi aloitti keväällä rauhantunnustelut Neuvostoliiton kanssa Tukholman lähettilään Aleksandra Kollontain välityksellä. Tilanteen vakavuus ymmärrettiin, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen kesäkuun alussa. Oli vain kysymys siitä millä ehdoilla rauha oli saavutettavissa.

Saksan kanssa sitoumuksia tehnyt presidentti Risto Ryti erosi ja hänen tilalleen nimitettiin Mannerheim. Sota päättyi aselepoon 4.9. ja välirauhansopimus allekirjoitettiin 19.9. Suomi sai suuret sotakorvaukset maksettavakseen, armeija oli kotiutettava ja saksalaiset joukot oli ajettava pois maasta. Lisäksi oli asutettava Karjalasta evakuoitu väestö. Kaiken yllä oli miehityksen pelko. Lapissa olevien 220 000 saksalaisen sotilaan piti poistua 15.9. mennessä. Koska saksalaiset eivät lähteneet vapaaehtoisesti, jouduttiin heidät ajamaan Suomesta pakolla. Epävarmuus tulevasta tilanteesta näkyi myös armeijan piirissä. Syksyn aikana toimeenpantiin ns. asekätkentä eli taisteluvälineiden hajasijoitus mahdollisen miehityksen varalta.

Myös kansa oli kevään kuluessa kypsynyt ajatukseen rauhasta, kun ymmärrettiin Saksan luhistumisen olevan vain ajan kysymys. Sotasensuurista johtuen erilaiset huhut levisivät kansalaisten keskuuteen ja jotkut elättelivät vielä toiveita Saksan uudesta noususta. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuun alussa lisäsi pelkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Valvontakomission saapuminen lokakuussa ei hälventänyt epäluuloja, sillä edelleen eli pelko miehityksestä. Karjalasta evakuoitiin sinne jatkosodan aikana palanneet siviilit ja Lappi evakuoitiin saksalaisten joukkojen alta.

Vaihtuvat näyttelyt 2014

15.7-31.12.2014 Sodasta rauhaan - Suomi 1944-1945

Päämajamuseon teemanäyttely ”Sodasta rauhaan – Suomi 1944-1945”. Kaksiosainen näyttely jatkuu vuoden 2015 loppuun asti. Näyttelyn kuluessa sen sisältöä päivitetään ajankohtaan sopivaksi.

Sodasta rauhaan siirtyminen oli kivulias prosessi, sillä ei tiedetty mitä edessä on. Saadaanko aikaiseksi rauha? Millä ehdoilla rauha saavutettaisiin? Uhkaako Suomea miehitys? Mitä tapahtuu sotaan osallistuneille? Vuotta 1944 leimasi suuri epävarmuus. Kuitenkin arkielämä sujui, vaikka vaikeat asiat seurasivat toisiaan. Tätä arjen kohtaamista Päämajamuseon avautuva erikoisnäyttely valottaa.

Saksan häviö oli alkanut näyttää selvältä jo vuoden 1944 alussa, sillä neuvostojoukot vyöryivät länttä kohden. Leningradin saartorengas murtui tammikuussa ja liittoutuneet jatkoivat etenemistään Italiassa. Kesäkuun alussa liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa. Saksalaiset vetäytyivät kaikilla rintamilla.

Vuosi alkoi Suomessa levottomuuden vallitessa. Saksan nopea luhistuminen pakotti Suomen etsimään tietä rauhaan. Yhdysvallat painosti Suomea irrottautumaan sodasta. Suomi oli jälleen yksin eikä apua ollut odotettavissa. Paasikivi aloitti keväällä rauhantunnustelut Neuvostoliiton kanssa Tukholman lähettilään Aleksandra Kollontain välityksellä. Tilanteen vakavuus ymmärrettiin, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen kesäkuun alussa. Oli vain kysymys siitä millä ehdoilla rauha oli saavutettavissa.

Saksan kanssa sitoumuksia tehnyt presidentti Risto Ryti erosi ja hänen tilalleen nimitettiin Mannerheim. Sota päättyi aselepoon 4.9. ja välirauhansopimus allekirjoitettiin 19.9. Suomi sai suuret sotakorvaukset maksettavakseen, armeija oli kotiutettava ja saksalaiset joukot oli ajettava pois maasta. Lisäksi oli asutettava Karjalasta evakuoitu väestö. Kaiken yllä oli miehityksen pelko. Lapissa olevien 220 000 saksalaisen sotilaan piti poistua 15.9. mennessä. Koska saksalaiset eivät lähteneet vapaaehtoisesti, jouduttiin heidät ajamaan Suomesta pakolla. Epävarmuus tulevasta tilanteesta näkyi myös armeijan piirissä. Syksyn aikana toimeenpantiin ns. asekätkentä eli taisteluvälineiden hajasijoitus mahdollisen miehityksen varalta.

Myös kansa oli kevään kuluessa kypsynyt ajatukseen rauhasta, kun ymmärrettiin Saksan luhistumisen olevan vain ajan kysymys. Sotasensuurista johtuen erilaiset huhut levisivät kansalaisten keskuuteen ja jotkut elättelivät vielä toiveita Saksan uudesta noususta. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuun alussa lisäsi pelkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Valvontakomission saapuminen lokakuussa ei hälventänyt epäluuloja, sillä edelleen eli pelko miehityksestä. Karjalasta evakuoitiin sinne jatkosodan aikana palanneet siviilit ja Lappi evakuoitiin saksalaisten joukkojen alta.

 

Vaihtuvat näyttelyt 2013

2.5.-31.8.2013 Päämajan johtamaa tiedustelua 1939-1944

Päämajamuseoon on koottu näyttely Päämajan johtamasta tiedustelusta 1939-1944. Näyttelyssä seurataan tiedustelun kehitystä Suomen itsenäistymisen alkuvuosista sota-aikaan pääpainon ollessa jatkosodan ajassa. Sijansa näyttelyssä saavat keskeisimmät tiedustelumuodot ja henkilöt.

Tiedustelun tehtävänä on aineiston kokoaminen maan turvallisuuteen kohdistuvista sotilaallisista uhista. Tämän tiedon avulla pyrkii valtiojohto turvaamaan maan turvallisuuden. Tiedustelun toimintatavat ovat hyvin moninaiset. Sotilasasiamiehet toimivat maansa lähetystössä pitäen yhteyksiä asemamaansa asevoimiin. Tiedustelutietoa kerätään myös tiedotusvälineitä seuraamalla sekä asiamiestiedustelulla. Lisäksi tehdään sotilaallista tiedustelua, kuten tähystämistä, lentotiedustelua, partiointia. Sota-aikana tietoa saadaan sotavankien ja loikkareiden kuulusteluista sekä sotasaaliina saadun materiaalin tutkimuksella. Keskeinen tiedustelun muoto on myös radiotiedustelu eli kuuntelu.

Talvisodan alettua tiedustelutietojen hankkiminen helpottui. Lentotiedustelu voitiin ulottaa vihollislinjojen taakse. Lentotiedustelua talvisodassa vaikeuttivat säätila ja valaistusolosuhteet. Radiotiedustelu näytti tehonsa jo talvisodan aikana. Salainen tiedustelu hiljeni sodan ajaksi. Kaukopartiotoiminta ei vielä talvisodan aikana ollut kovin tehokasta. Koulutettuja joukkoja oli vähän. Myös yhteydenpitovälineistö oli vielä kehittymätöntä. Rauhan aikana luotu tiedustelujärjestelmä osoitti tehokkuutensa ja se muovautui tarkoituksenmukaiseksi sodan kuluessa. Sodan kuluessa tiedustelumenetelmät kehittyivät palvelemaan hyvin ylimmän sodan johdon tarpeita.

Jatkosodassa poliittisten ja sotilaallisten ristipaineiden alaisen tiedustelun voitaneen katsoa onnistuneen toiminnassaan hyvin. Tiedustelu kykeni antamaan katsauksissaan kokonaistilanteesta kattavan kuvan sekä sodan ylijohdolle että kenttäarmeijan komentajille. Tosin tiedustelujaosto joutui kaunistelemaan realistisia arvioitaan ulkopuolisen painostuksen vuoksi. On kuitenkin syytä muistaa, että tiedustelu ja aineiston tulkinta antavat aina vain todennäköisyyksiä. Vuosien 1943 ja kevään 1944 tiedustelukatsausten ja arvioiden perusteella päämajan sodanjohto oli täysin tietoinen suur-hyökkäyksen väistämättömyydestä.

 

Vaihtuvat näyttelyt 2012

2.5. – 31.12.2012 Hyvää syntymäpäivää, herra marsalkka!

Mannerheimin 75. syntymäpäivä 4.6.1942.

Mannerheim olisi halunnut viettää syntymäpäiväänsä rintamalla sotilaiden parissa, mutta valtiojohdon toivomuksesta päivästä muodostui suuri juhlapäivä. Hitlerin yllättävä onnittelukäynti sai aikaan sen, että tuo päivä puhuttaa paljon nykyisinkin. Nyt 70 vuotta myöhemmin Päämajamuseossa juhlitaan!

Mannerheim oli ajatellut lähteä syntymäpäiväkseen rintamavierailulle. Näin hän olisi säästynyt valtakunnalliselta juhlinnalta sekä samalla korostanut kenttäarmeijan merkitystä ja ilmaissut olevansa yksi sen sotilaista. Presidentti Ryti ja hallitus tahtoivat kuitenkin olla juhlinnassa mukana, ja ilmoittivat saapuvansa juhlapaikalle, oli se missä tahansa.

mli_museot_pm_nayttelyt_2012-marski_kuva1.jpg

 

Suomen valtionjohto halusi pitää syntymäpäiväjuhlat jo Mannerheimin itsensä ja yleisen mielipiteen vuoksi, mutta myös kansallisen itsetunnon kohottamiseksi. Mannerheim suostui lopulta sillä ehdolla, että koko Suomen armeija kestittäisiin samaan aikaan.

Juhlia ei vietetty Mikkelin Päämajassa, vaan paikaksi valittiin Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaiden ratapiha Imatralla. Hitlerin saapuminen syntymäpäiväjuhlille varmistui vasta edellisenä päivänä 3.6.1942. Turvallisuussyistä tieto Hitlerin vierailusta pidettiin salassa mahdollisimman pitkään.

Syntymäpäivälahjojen valitseminen Mannerheimille oli haastavaa. Koska arvonimien luettelosta ei löytynyt sopivaa, hallitus päätti myöntää Mannerheimille Suomen marsalkan arvonimen. Tämän lisäksi tehtiin päätös siitä, että tulevaisuudessa Mannerheimin syntymäpäivää vietettäisiin puolustusvoimien lippujuhlan päivänä. Vuodesta 1943 alkaen näin on tapahtunutkin, ja päätös on edelleen voimassa.

Päämajamuseon Hyvää syntymäpäivää, herra marsalkka! –näyttelyssä Mannerheimin 75 -vuotissyntymäpäivään ja sen tunnelmaan perehdytään monipuolisesti. Näyttelyssä voi tutustua muun muassa päivän kulkuun aikalaisten näkökulmasta, Hitlerin salaisena äänityksenä tunnettuun puheeseen ja Mannerheimin saamiin lahjoihin ja onnitteluihin.

 

Vaihtuvat näyttelyt 2011

2.5.2011-31.12.2011 Vahvoja apuvoimia! - Sota-ajan lehtimainoksia

Päämajamuseon kesän 2011 näyttely tarkastelee millaisen kuvan saamme sotavuosista mainosten kautta. Näyttely avautuu yleisölle 2.5.2011. On mielenkiintoista havaita kuinka mainostenkin maailma muuttui sotavuosien kuluessa. Mainosten sanoma oli sopeutettava sensuurin määräyksiin, joten mainokset olivat osa Suomen sisäistä propagandaa.

Näyttelyaineisto on koottu pääasiassa jatkosodan (1941–1944) aikaisista aikakausilehdistä. Paperipulasta vuoksi lehdissä oli suhteellisen vähän mainoksia. Niiden aihepiirit kiertyivät sodan ympärille. Erilaisia arpajaismainoksia julkaistiin runsaasti. Lisäksi sijansa saivat pankkien ja vakuutusyhtiöiden mainokset. Tunne turvallisuuden tarpeesta korostui juuri näissä mainoksissa. Suoranaisia viittauksia sotaan ja sotatoimiin on myös nähtävissä. Mainosten käyttämä kieli korostaa isänmaallisuutta ja kaikkien yhteistä vastuuta tulevaisuudesta.

13.3.2010-31.3.2011 13.3.1940 – Ensimmäinen rauhanpäivä

Päivä oli keskiviikko ja auringon nousuaika oli klo 6.45. Pakkaspäivän aamu enteili suuria tapahtumia. Taistelut rintamilla jatkuivat kiivaina, vaikka aamuyön tunteina oli tihkunut tietoja tulevasta rauhansopimuksesta. Aamuyöllä olivat ulkomaalaiset radioasemat kertoneet syntyneestä rauhansopimuksesta. Syntynyttä sopimusta eivät aamulla ilmestyneet lehdet ehtineet kommentoida. Ensimmäiset kommentit rauhansopimuksesta tulivatkin Ruotsin lehdistä. Monet pienemmät maakuntalehdet ilmestyivät vain kolme kertaa viikossa ja keskiviikko ei ollut näiden lehtien ilmestymispäivä. Iltasanomat kuitenkin ilmestyi ja se pystyi kertomaan ensimmäisenä tiedot rauhansopimuksesta. Iltapäivään mennessä monet lehdet julkaisivat erikoispainoksia.
Lue lisää

 

Vaihtuvat näyttelyt 2010

13.3.2010-31.3.2011 13.3.1940 – Ensimmäinen rauhanpäivä

Päivä oli keskiviikko ja auringon nousuaika oli klo 6.45. Pakkaspäivän aamu enteili suuria tapahtumia. Taistelut rintamilla jatkuivat kiivaina, vaikka aamuyön tunteina oli tihkunut tietoja tulevasta rauhansopimuksesta. Aamuyöllä olivat ulkomaalaiset radioasemat kertoneet syntyneestä rauhansopimuksesta. Syntynyttä sopimusta eivät aamulla ilmestyneet lehdet ehtineet kommentoida. Ensimmäiset kommentit rauhansopimuksesta tulivatkin Ruotsin lehdistä. Monet pienemmät maakuntalehdet ilmestyivät vain kolme kertaa viikossa ja keskiviikko ei ollut näiden lehtien ilmestymispäivä. Iltasanomat kuitenkin ilmestyi ja se pystyi kertomaan ensimmäisenä tiedot rauhansopimuksesta. Iltapäivään mennessä monet lehdet julkaisivat erikoispainoksia.
Lue lisää

 

Vaihtuvat näyttelyt 2009

Etusivujen talvisotaa - Lehtien etusivuja

Lehtien etusivut kertovat karusti talvisodan sotatapahtumista. Tiedotusta kuitenkin pyrittiin rajoittamaan jo heti sodan alussa. Erillinen sensuurivirasto, joka toimi valtiollisen poliisin alaisuudessa, aloitti toimintansa 2.11.1939. Sensuurin alaisiksi aiheiksi katsottiin sotasalaisuudet, keskeneräiset operaatiot, joukko-osastojen vahvuudet, sijoitukset ja siirrot, puolustustaktiikka, omat tappiot, desanttien ja vakoilijoiden toiminta, yksityiskohtaiset pommitusvaurioiden kuvaukset sekä säätiedot.

Helmikuusta 1940 alkaen kirjoitettiin sensuurin määräyksestä vain puolustussodasta. Kiellettyä oli kirjoittelu sodan jälkeisistä järjestelyistä, myös Viron tilanteesta ja länsivaltojen mahdollisesta avusta.

Siirtyminen kohti rauhaa tapahtui tiukan sensuurin vallitessa. Tiedotusvälineille oli annettu ehdoton kielto kertoa Neuvostoliiton vaatimuksista Suomelle. Sensuuri kielsi kommentoimasta myös ulkomaalaisten lehtien kirjoittelua Suomesta. Sensuurin vuoksi ei kansalaisilla ollut tietoa rauhanneuvotteluista, joten julki tulleet rauhan ehdot tyrmistyttivät kansalaiset.

Alkuperäisiä lehtiä tutkimalla voi itse kukin arvioida kuinka hyvin sensuuri toimi. Tehokas sensuuri ruokki huhuja, joita kiersi ympäri Suomea. Mielialoja seurasi Maan Turva, joka raportoi mielialoista. Sen raporttien perusteella sensuurimääräyksiä tarkennettiin tarvittaessa.

2.5.2008 - 31.3.2009 Henkilökuvia päämajasta

Päämajan keskeisimpiä toimijoita olivat ylipäällikkö Mannerheim, päämajoitusmestari Airo ja yleisesikunnan päällikkö Heinrichs. Heidän ja muiden upseerien ohella päämajassa työskenteli reserviläisiä, lottia ja naisia toimistotehtävissä. Jatkosodan aikana päämajan vahvuus oli noin 2 200 henkeä, joten joukkoon mahtui hyvin erilaisissa tehtävissä toimineita henkilöitä.

Osa henkilökunnasta työskenteli sekä talvi- ja jatkosodan ajan päämajassa, mutta osa vain muutaman kuukauden. Jotkut päämajassa palvelleista jatkoivat työtään pääesikunnassa sodan jälkeenkin.

Poikkeusoloista huolimatta elämä urautui päämajassakin. Elämästä tuli vähitellen sotanormaalia, johon kuuluivat myös vapaa-ajan riennot. Entisiltä päämajalaisilta kerätyt kuvat kertovat sota-ajan elämän monivivahteisista piirteistä. Museo on taltioinut päämajassa palvelleiden henkilöiden valokuvia ja muisteluksia arkistonsa.
Lue lisää
 

 

Vaihtuvat näyttelyt 2007

2.5.–31.12.2007 MINÄ JA MANNERHEIM - muisti-ja valokuvia Mannerheimista

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 140 vuotta C.G.E. Mannerheimin syntymästä. Tämän muistoksi Päämajamuseoon on koottu näyttely Minä ja Mannerheim. Aikalaisten valo- ja muistikuvista on koottu näyttely, joka kertoo millaisena Mannerheim näyttäytyi tavalliselle ihmiselle.
Lue lisää