│Tulossa│Menossa nyt│Menneet näyttelyt│
TULOSSA!
2.5.2024−8.3.2025 Hetkiä elämästä – Rauha Walleniuksen valokuvia
Toukokuussa 2024 Suur-Savon museossa avautuva vaihtuva näyttely esittelee monipuolisesti valokuvaaja Rauha Walleniuksen (1903−1975) valokuvia ja työskentelyä ammattikuvaajana. Esillä on Walleniuksen ottamia luontokuvia, maisemakuvia Mikkelistä sekä hänen valokuvaamossaan ottamia kuvia.
2.5.2023–9.3.2024 Tiedon ja taidon temppelit – Oppiaineiden ja Mikkelin koulujen historiaa
Suur-Savon museon näyttelyn nimi on lainaus Urpolan kansakoulun avajaisten juhlakantaatista Opinahjon auetessa vuodelta 1955. Urpolan koulun paikalle valmistuu vuodeksi 2024 uusi Saimaanportin yhtenäiskoulu, jota tulee käymään yli 800 oppilasta neljästä lakkautetusta koulusta. On siis aika luoda katsaus Mikkelin historiaan koulukaupunkina. Näyttelyssä tutustutaan kaikille tuttujen oppianeiden historiaan kansakoulun perustamisesta lähtien. Lisäksi luodaan katsaus entisiin, nykyisiin ja tuleviin Mikkelin kouluihin.
Mikkelin suomalaisen tyttökoulun 5. luokka vuonna 1925. MKM.
7.5.2022–25.2.2023 Nappihyrrästä Nintendoon – kurkistus lelujen ja pelien historiaan
Millä vain voi leikkiä, mutta juuri leikkimiseen tarkoitettuja esineitä on valmistettu yhtä kauan kuin muitakin tavaroita. Joidenkin lelujen suosio on säilynyt vuosisatoja, mutta samalla lelut muuttuvat muun maailman mukana uusien keksintöjen myötä.
Suur-Savon museon uudessa näyttelyssä kurkistetaan lelujen ja pelien historiaan. Millä esivanhempamme leikkivät? Millaisia lelukauppoja Mikkelissä on ollut? Entä mikä lelu täytti 120 vuotta vuonna 2022?
15.5.- 27.2.2022 MIUN VANHA MIKKELI – Ilpo Aallon valokuvia
Ilpo Aalto on valokuvannut Mikkelin maisemissa noin 45 vuotta. Enimmäkseen luontoa, mutta paljon myös kaupungin maisemia ja tapahtumia. Kuvia on kertynyt Ilpon toimiessa parin Mikkeli-kuvateoksen kuvaajana, sekä hänen mainostoimistouransa toimeksiantojen ohessa.
Sata vuotta vanhat kuvat ovat mielenkiintoisia, mutta niitä näkymiä me emme enää muista. Ilpon kuvien kaupunkinäkymät ovat 1970-1990 -luvuilta ja siksi ne ovat monille meistä tuttuja, vaikka moni kuvauskohde on jo hävinnyt katukuvasta.
Ilpon vanhat kuvat ovat heränneet uudelleen henkiin Facebookiin perustetulla Miun vanha Mikkeli -sivustolla. Tuuli Vainion perustamalla ryhmällä on jäseniä jo pian 10 000 ja moni jäsenistä asuu nykyään muualla Suomessa tai ulkomailla. Sivuston kuvat ovat heille, kuten vielä Mikkelissä asuville, muistorikasta lapsuuden ja nuoruuden historiaa.
Tähän näyttelyyn on valikoitunut Facebookissa eniten huomiota saaneita kuvia.
2.5.2019 – 22.8.2020 Mikkelin Teatteri 100 vuotta
Mikkelin Teatteri viettää 100-vuotisjuhlaansa kaudella 2019–2020. Suur-Savon museon näyttelyssä kurkistetaan teatterin kulisseihin, tutustutaan siihen, mitä tapahtuu näyttämön takana ja nähdään, miten teatteritoiminta Mikkelissä on muuttunut sadan vuoden aikana. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Mikkelin Teatterin kanssa.
2.5.2018 – 27.2.2019 Mikkeli 1918
Suur-Savon museon vaihtuva näyttely pureutuu vuoden 1918 tapahtumiin Mikkelissä. Näyttely, museon uudistettu alakerta ja laajennettu museokauppa avautuvat yleisölle 2.5.2018!
Mikkeli 1918 -näyttelyssä selviää, millaista oli elää Mikkelin seudulla sata vuotta sitten. Pääset kurkistamaan rahvaan kotiin ja herrasväen asumukseen. Opit vuoden 1918 kriisin taustoista ja tapahtumista. Kuulet paikallisten tarinat sisällissodasta ja siitä, kuinka se vaikutti mikkeliläisten elämään. Perehdyt myös sodan seurauksiin: esimerkiksi Mikkelin sotavankileiriin, jonka historiaa on kirjoitettu nyt ensimmäistä kertaa.
Lue Mikkeli 1918 -näyttelyn tiedote täältä
4.1.2017 – 28.2.2018 Toivon talo – Mikkelin Pitäjänkirkko 200 vuotta
Mikkelin maaseurakunnan – vuodesta 2013 alkaen – Mikkelin Pitäjänkirkko on yksi maamme suurimpia puukirkkoja. Näyttely esittelee kirkon rakentamishistoriaa ja kirkollisia esineitä. Rakennusmestari Matti Salosen suunnitelmien ja Suomen intendentinkonttorin hyväksymien piirustusten mukainen kaksoisristikirkko vihittiin käyttöön vuonna 1817.
Mikkelin Kaukolan kankaalle rakennettu kirkko lienee Mikkelin neljäs tai viides kirkko, sillä ei ole varmaa tietoa kuinka monta kirkkoa Kivisakastin yhteydessä on ollut. Kirkon rakentaminen on suuri ponnistus seurakuntalaisille. Mikkelin seurakunta oli ilman kirkkoa vuodesta 1806 alkaen, kun ns. Kirkkopuiston kirkko tuhoutui tulipalossa. Niinpä jumalanpalveluksia pidettiin tilapäisissä tiloissa aina uuden kirkon valmistumiseen asti.
Suurien rakennushankkeiden suunnittelu ja toteutus kirvoittaa yleensä monenlaisia mielipiteitä. Eikä uuden kirkon rakentamishanke ollut poikkeus. Ensiksi käytiin kovaa kamppailua kirkon paikasta. Kirkon sijaintia pohtinut riitaisa pitäjänkokous pidettiin 1.12.1811. Riidat ja valitukset loppuivat vasta 3.2.1815, kun keisari vahvisti Kaukolan kankaan nykyisen kirkon paikaksi. Rakennushanketta oli viivyttänyt myös Suomen sota (1808-1809). Venäläiset pääsivät maaliskuussa 1808 vastarintaa kohtaamatta Mikkeliin kirkonkylään, jonka jälkeen siitä tehtiin venäläisten varuskunta ja tärkeä huoltokeskus. Olojen rauhoituttua jatkui kirkon rakentamishanke. Kirkon vihkimisen jälkeen – 1817 – kirkon sisustaminen jatkui.
Kirkon alttaritaulu ostettiin vuonna 1829 pidetystä huutokaupasta. Eversti Karl Henrik Furumarck hankki taulun 200 ruplalla ja lahjoitti sen kirkkoon. Alttaritaulu oli aikaisemmin ollut Helsingissä Ulrika Eleonoran kirkossa (1727—1827). Nykyinen alttaritaulu hankittiin vuonna 1879, jolloin kirkkoa remontointiin. Samaisen remontin yhteydessä kirkko sai ensimmäiset urut. Turkulainen kauppias Gabriel Liukkonen oli testamentannut tarkoitusta varten 20 000 markkaa. Vuosien kuluessa on kirkon sisustusta muutettu ja täydennetty. Antti Salmenlinnan tekemä kattomaalaus on vuodelta 1928 ja Rafael Blomstedtin suunnittelemat lasimaalaukset vuodelta 1930.
Tapulissa on kolme kirkonkelloa, joista nykyään kaksi on käytössä. Vanhin on Kirkkopuiston kirkosta, valettu vuonna 1752. Uutta kirkkoa varten hankittiin vuonna 1821 valettu kello. Uusin kelloista on valettu 1901.
Kaukolan kankaalla kohoava Mikkelin Pitäjänkirkon ulkokuori ja sisusta ovat muuttuneet vuosien kuluessa, mutta vain vähän. Näkymät kirkonmäellä ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet, mutta kirkko ja kellotapuli ovat olleet paikoillaan 200 vuotta.
14.7. – 13.8.2017 Mikkelin kaupungin museoiden näyttely asuntomessuilla
Asuntomessut, Mikkeli, Kirkonvarkaus: Kohde 25 Ankkuriranta – asuntomessujen virallinen Suomi 100 -kohde
Mikkelin kaupungin museot kokosivat asuntomessujen viralliseen Suomi 100 -kohteeseen, Mikalo Oy:n rakennuttamaan vuokra-asuntoon, 1950-luvun sisustuskokonaisuuden. Sisustus koottiin pääasiassa Suur-Savon museon kokoelmista sekä osa pienesineistä lainattiin yksityishenkilöiltä. Sisustuksen suunnittelun lähtökohtana oli kirjailija Sirpa Puskalan kirjoittama tarina asunnossa asuvasta 1950-luvun perheestä. Tarina on osa Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) #taideliikuttaa-teemavuoden sisältöä. Sen avulla Taike haluaa lisätä taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta ihmisten arjessa. Lue lisää tästä.
1950-luvun koti asuntomessuilla
Perhe:
Isä Arvi, noin 30 vuotta, omistaa suutarinverstaan
Äiti Meeri, noin 30 vuotta, kotiäiti, tekee ompelutöitä asiakkaille kotona
Tyttäret Ritva, 4 vuotta ja Pirkko, 1 ½ vuotta
Asunnossa eletään 1950-lukua, pariskunta (Arvi ja Meeri) menivät naimisiin pian sodan loputtua.
Sisustuksen tavoitteet ja lähtökohdat:
Tilava asunto on aina ollut ihanne asunto, eikä 1950-luku ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Pyrkimyksenä oli että jokaiselle toiminnolle on oma avara tilansa. Keittiö oli ruoanvalmistusta, makuuhuone nukkumista ja olohuone seurustelua varten. Tästä avaruuden ihanteesta jouduttiin kuitenkin tinkimään olosuhteiden pakosta, sillä elämisen edellytykset olivat muuttuneet sota-ajan vaikutuksesta. Asumisolosuhteiden ahtaus oli tärkein sisustusta määrittävä tekijä 1950-luvun suomessa. Keskimääräinen asuntojen pinta-ala oli noin 50m².
Kodin viihtyisyys oli tärkeässä roolissa 1950-luvulla, mutta sen luomiseen ei voinut panostaa samalla tavalla kuin nykyään. Tavaroiden määrää asunnoissa oli rajoitettava tilan puutteen vuoksi, joten jokaisesta esineestä tuli sitäkin tärkeämpi. Kodin sisustuksessa rinnakkain olivat uudet ja vanhat huonekalut, sillä kaikkea ei ollut varaa tai tarvetta hankkia uutena. Hyvin tyypillistä ajalle olikin, että samassa tilassa oli useista malliltaan ja iältään erilaisia huonekaluja.
Olohuoneen sisustus:
Olohuone oli lähes aina kodin suurin huone ja samalla ainoa huone jonne koko perhe mahtui samaan aikaan. Olohuoneen tehtävänä oli toimia koko perheen seurustelutilana, mutta samalla sillä oli myös monia muita toimintoja. Olohuone toimi 1950-luvun Suomessa myös harrastus- ja työskentelytilana, sekä makuuhuoneena. Lisäksi olohuoneeseen kutsuttiin vieraat, joten sisutukseen piti kiinnittää erityistä huomiota.
Olohuoneen sisustus käsittää huonekaluja eri vuosikymmeniltä. Osa sisustuksen huonekaluista ja tavaroista on valmistettu ennen 1950-lukua. Huonekalujen hankkiminen oli kallista ja sisustukseen hankittiin tarvittavia asioita, joihin perheellä oli varaa. Olohuoneen sisustus keskittyy sohvan ja sohvapöydän ympärille. Pöytä on valmistettu ennen 1950-lukua, mutta pöydän ympärillä oleva nojatuoli ja sohva ovat 1950-luvun tuotantoa. Nojatuoli on niin kutsuttu K-tuoli ja sohva on 1950-luvulla valmistettu levitettävä vuodesohva. Vuodesohvan on valmistanut Huonekalutehdas Häkli Lahdesta.
Vain harvalla oli varaa television hankkimiseen 1950-luvulla, joten perheen olohuoneessa sijaitseekin radio. Radio on Helvar Oy:n valmistama, vuodelta 1955. Radion alla oleva radiopöytä on valmistettu ennen 1950-lukua ja sen valmistaja on Lahden puutyö Oy.
Olohuoneessa sijaitsee myös ompelukone. Poljettava ompelukone on Husqvarna-merkkinen ja se on vuodelta 1926. Se ja mallinukke ovat perheen äidin käytössä. Lisäansioiden hankkiminen perheelle oli tarpeellista ja olohuone muuntui työtilaksi niin tarvittaessa.
Olohuoneen seinäpinnat ja tekstiilit 1950-luvulla suunniteltuja. Seinät ovat tapetoitu Jukka Pellisen suunnittelemalla Bownet nimisellä tapetilla. Verho ja tyynynpäällinen ovat Armi Ratian vuonna 1952 Marimekolle suunnittelemaa Tiiliskivi -kangasta.
Keittiön sisustus:
1950-luvulla valmistuneet keittiöt oli suunniteltu helpottamaan kotiäidin askareita. Silloin suomalaisten keittiöihin tulivat sähköhellat ja jääkaapit.
Keittiö on tyypillinen 1950-luvun keittiö. Keittiön keskiössä on Oy Strömberg Ab:n valmistama sähköliesi. Vieressä on lisälaskutilana matala pöytä, joka on valmistettu ennen 1950-lukua. Keittiön käyttöesineet ovat aikakaudelle tyypillisesti, kotimaassa suunniteltuja ja teollisesti valmistettuja emali- lasi- ja posliiniesineitä. Kuten Kaj Frankin Finelille suunnittelema Pehtoori-pannu sekä Saara Hopean Nuutajärvelle suunnittelemat pinottavat juomalasit.
Ruokapöydän ympärille mahtuu koko perhe syömään, ja sitä voi myös tarvittaessa jatkaa. Pöydän suojana on pellavasta vuonna 1953 kudottu Lumihiutale-pöytäliina, jonka päälle on katettu kotimaisia lasiastioita ja aikakaudelle tyypilliset kukkakuvioiset kahvikupit aluslautasineen. Seinillä olevat tapetit ovat Lisa Johansson-Papen suunnittelemat ja niiden nimi on Arki. Verhojen ruutukuosi oli hyvin yleinen näky keittiön ikkunoissa 1950-luvulla.