Meillä jokaisella on muistomme Mikkelistä. Muisteleminen, tarinoiden kertominen ja ennen kaikkea valokuvat yhdistävät sukupolvia. Ikuistetut otokset kertovat menneestä, joskus ehkä kadotetustakin ajasta, mutta tuo aika elää vahvana, kun mukaan ripotellaan yhteisöllisyyttä. Tätä hyvän mielen seosta tarjoillaan Miun vanha Mikkeli -ryhmässä Facebookissa, jonka perustajaa, Tuuli Vainiota, haastattelimme.
– Synnyin vuonna 1967 Mikkelissä, elin lapsuuteni ja nuoruuteni maalaiskunnassa ja aikuisena muutin takaisin kaupunkiin, Tuuli Vainio kertoo mikkeliläisestä taustastaan.
Jo pienestä pitäen Vainio on ollut innostunut valokuvaamisesta. Kaupungilla kulkiessa maailma näytti erilaiselta kameran linssin läpi. Lopulta syttyi kiinnostus ihmisten tarinoihin ja syvä kiintymys kotikaupunkiin. Muistojen kaipaus koskettaa Tuuli Vainiota edelleen – 1970-luvun lapsuusajan Mikkeli onkin usein mielessä.
– Jo pikkutyttönä tykkäsin istua mummojen kahvipöydässä ja kuunnella heidän lapsuusmuistojaan. Vasta myöhemmin tähän harrastukseen on tullut mukaan nykyisen kaltaista yhteisöllisyyttä, jonka Facebook on mahdollistanut, Vainio kertoo.
Mutta mikä lopulta sysäsi innostuksen niin suureksi, että Vainio perusti nyt yli 10 000 tykkääjää keränneen ja valtavan suositun Facebook-ryhmän?
– Se lähti ihan jonkun kehotuksesta puskaradiossa, että perustapa oma ryhmä näille jutuille, koska kiinnostusta ihmisten keskuudessa tuntui olevan. Siitä se sitten lähti.
Siitä homma todella lähti, sillä nyttemmin, vajaat kolme vuotta myöhemmin, Miun vanha Mikkeli on pullollaan tarinoita ja vanhoja valokuvia toisilleen ventovieraiden ihmisten kotialbumeista. Kuvat kertovat menneestä ajasta, hävinneistä paikoista, puretuista rakennuksista, muutoksista, unohdetuista tavoista ja ennen kaikkea ihmisistä. Aina joskus kuitenkin huomaa, kuinka jokin vanha on säilynyt miltei muuttumattomana.
– Minusta on etuoikeutettua nähdä ihmisten omaa kuvamateriaalia ja kuulla tarinoita. Jokaisen muisto on tärkeä ja skaala on laaja: Ryhmässä on aina 18-vuotiaista yhdeksänkymppisiin, joilla kaikilla on omat tärkeät muistonsa ja paikkansa Mikkelistä, Vainio sanoo.
Ylpeästi ja hineesti mikkeliläinen
Kiinnostus kotikaupungin historiaan ja kotiseuturakkaus kulkevat käsi kädessä ylpeyden kanssa. Mikkeliläisyydestä voi surutta olla ylpeä. Niin on ainakin Tuuli Vainio.
– Minähän tykkään mikkeliläisistä! Me emme ole sisäänpäin kääntyviä, kuten jotkut saattavat väittää, vaan avoimia, sosiaalisia ja iloisia. Mikkelissä ei kuulemma puhuta savon murretta, mutta meillä on oma pieni murteemme sekä ”miä” ja ”siä” ja ainakin kolme omalaatuista sanaa: hinee, köpsä ja katuri. Ja ennen kaikkea rakastan täällä luontoa, Saimaata ja puhtautta, Vainio tuumaa.
Historiasta Vainio kaipaa erityisesti keskustan vanhoja puutaloja. Nyky-Mikkelistä Vainio on ilahtunut sataman kehittymisestä ja odottaa sen osalta paljon myös tulevaisuudessa. Tärkeimpiä kaupunginosia ovat vanhojen puutalojen vuoksi Emola, lapsuus- ja nuoruusaikojen asuinpaikka Hannula ja nykyinen, jo kolmekymmentä vuotta asuinpaikkana kestänyt Tusku. Yksittäisistä rakennuksista tai kohteista Vainio mainitsee muutaman suosikkinsa.
– Ehdottomasti Kenkäveron ihana rakennus, Kirkkopuiston kaunis laululava ja uudemmista rakennuksista keskussairaala ja sen näyttävät taideseinät. Olen myös erityisen ilahtunut Mikalon muraaleista, joita nyt kaupungissamme on kaksi. Lisäksi täytyy mainita päämajataloon rakennettu Sodan ja rauhan keskus Muisti. Oli upeaa saada noin hieno uusi kohde perinteiseen rakennukseen. Ja vierailukohteena suosittelen Muistia lämpimästi.
Miun vanha Mikkeli -tapahtuma on suunnitteilla
Miun vanha Mikkeli -ryhmä ei elä pelkästään Facebookissa, vaan tarkoituksena on kohdata myös kasvokkain. Tapahtumaa on jouduttu kuitenkin siirtämään jo kahdesti koronan vuoksi.
– Haaveena on, että kesällä 2022 voisimme järjestää yhteistapaamisen. Tarkoituksena on pystyttää torille teltta, jossa olisi tarjoilua, elävää musiikkia ja mukavaa yhdessäoloa, Vainio kertoo.
Sitä ennen Facebook-ryhmä ehtinee saada tukun lisää tykkääjiä ja suuret määrät vanhoja valokuvia ja tarinoita Mikkelistä ja mikkeliläisyydestä.
Kuva: Tuuli Vainio Mikkelin torilla (Ismo Funke)