Päämajatalo muuntautui Muistin käyttöön – Päämajamuseo jatkaa saman katon alla osana Mikkelin sotahistoriallista keskittymää

19.01.2021

Artikkelin kuva

Mikkelin päämajatalon rakennustekniset muutostyöt valmistuivat syksyllä 2020. Tilat luovutettiin Sodan ja rauhan keskus Muistille, ja näyttelytoiminnan rakentaminen pääsi käyntiin. Nyt kokonaisuus on loppusuoralla. Sodan ja rauhan keskus avautuu yleisölle huhtikuussa.

Muistin toiminnot saatiin sovitettua olemassa olevaan rakennukseen varsin pienillä tilamuutoksilla. Sodan ja rauhan keskus Muistia varten tehtävissä muutoksissa kunnioitetaan niin kiinteistön käytön historiaa kuin myös julkisivua ja alkuperäisiä rakenteita. Näyttelykierron mahdollistamiseksi tilojen välillä tuli tehdä jonkin verran aukotuksia sekä muuttaa yksittäisten seinälinjojen paikkoja. Vanha koulurakennus on kuitenkin edelleen tunnistettavissa.

Koulutoiminta tontilla alkoi jo vuonna 1889 rakennetussa puurakennuksessa. Kaupungin keskustassa sijaitsevan suojellun arvorakennuksen vanhin kivirakenteinen osa on valmistunut vuonna 1902 kansa- ja alakouluksi. Sittemmin kahdesti laajennettu kiviosa onkin yhdistynyt alkuperäiseen puurakennukseen. Vaikka rakennus on suurimman osan ajastaan toiminut koulukäytössä, tunnetaan se parhaiten kuitenkin Suomen armeijan sotien aikaisena päämajana. Koulutoiminta päättyi vuonna 2013.

Merkittävästä kansallisesta menneisyydestä muistuttaa marsalkka Mannerheimin työhuoneen käsittävä Päämajamuseo, joka on perustettu vuonna 1972. Kiinteistön toisessa päädyssä sijaitsevat autenttiset tilat säilytetään ennallaan ja ne liitetään tiedekeskukseen täydentäväksi osaksi. Näyttelytilojen lisäksi yksikerroksiseen puurakennukseen tulee tiedekeskuksen ravintola ja kahvila ulkoterasseineen.

Ei suuria yllätyksiä

– Kiinteistön iästä ja koosta huolimatta peruskorjauksessa vältyttiin suurilta yllätyksiltä. Vuosikymmenten varrella tehdyistä korjauksista ja muutoksista oli suhteellisen hyvin saatavilla todellisuutta vastaavia suunnitelmia sekä muita dokumentteja. Hankkeeseen valikoitui hyvät suunnittelija ja urakoitsijat, joiden kanssa oli helppo tehdä saumatonta yhteistyötä, kommentoi rakennuttaja Saija Himanen Mikkelin kaupungilta.

– Tehdyissä muutostöissä huomiotiin rakennuksen historialliset kerrostumat. Tämä ilmenee esimerkiksi säilytettävissä pääovissa ja ikkunoissa. Lisäksi ravintolan kabinetissa purettiin jälkeenpäin tehty alakattorakenne ja alkuperäinen paneelikatto saatiin näkyville. Positiivisena yllätyksenä todettakoon, että purkutöiden edetessä löytyi puurakennuksen alta kivirakenteinen kellari, jonka olemassaoloa ei tiedetty.

Hankkeen ensimmäisessä työvaiheessa rakennuksen vesikatto uusittiin kokonaisuudessaan. Katemateriaalina käytettiin perinteistä konesaumattua peltiä, joka vastaa rakennuksen alkuperäistä toteutustapaa. Vanha katto oli tullut teknisen elinkaarensa päähän. Se päätettiin vaihtaa uuteen ennen rakennuksen sisäpuolisia muutostöitä. Uusi katto on tällä hetkellä vielä ilman pintakäsittelyä, joka voidaan suorittaa vasta muutaman vuoden kuluttua, kun sinkkipinta on hapettunut.

Näkyvin rakennuksen julkisivuun vaikuttava uudistus kohdistui pääsisäänkäyntiin. Sen paikka säilyi ennallaan, mutta pihan puolelle rakennettiin uusi katos ja tuulikaappi ohjaamaan vierailijoita tiedekeskukseen.

Toisaalla sisätiloja avarrettiin poistamalla väliseiniä, mutta suurin osa pitkien käytävien varrella sijaitsevista luokkahuoneista soveltuu näyttelytiloiksi sellaisenaan, ilman tilamuutoksia. Päämajamuseoon tulee jatkossa olemaan kulkureitti sisäkautta, joten näyttelyt limittyvät kokonaisuudeksi. Päämajamuseon puolella on alkuperäinen painovoimainen ilmanvaihto, joten kulkuaukkoihin on asennettu automaattisesti avautuvat ja sulkeutuvat ovet eriyttämään tilat toisistaan.

Esteettömyyden ehdoilla

Liikkuminen kahteen kerrokseen sijoitetuissa näyttelytiloissa on tehty helpoksi kaikille kävijöille. Entisten luokkatilojen välisiin seiniin on tehty oviaukkoja loogisen näyttelykierron mahdollistamiseksi.

Pääsisäänkäynnin portaikon paikka vaihtui ja sen viereen rakennettiin henkilöhissi, jonka pohjavalua varten purettiin kellarin lattia ja poistettiin alapuolista peruskalliota noin metrin syvyydeltä. Rakennuksen sisällä tehtävä louhintatyö ei mahdollistanut räjäytysaineiden käytön. Kiviseinien ja -perustusten suojelemiseksi louhinta suoritettiin tärinättömästi murtolaastilla ja kiiloilla.

Koulun vanha juhlasali muutettiin 120-paikkaiseksi nykyaikaiseksi auditorioksi. Liikuntarajoitteiset henkilöt on huomioitu myös auditorion osalta ja heille onkin varattu esteettömästi saavutettava alue, jota voidaan muina aikoina hyödyntää myös kokoustilana.

Entistä koulupihaa rajaavat metalliaidat poistettiin ja ne korvattiin kivipaaseilla, jotka kuvastavat alkuperäistä pihapiiriä. Järjestely vapauttaa liikkumisen tiedekeskuksen lähiympäristössä ja lisää sen houkuttelevuutta julkisena viheralueena. Paikan puistomaisuutta korostavat säilytetyt, paikalla kauan kasvaneet vanhat tammet. Moottoriajoneuvoliikenne rajataan alueelta lähes kokonaan pois ja paikoitustilaa osoitetaan vain invapysäköintiin. Tilausajoliikenne pääsee pysäköimään pihan edustalle kadunvarteen.

Kokonaiskustannukset pysyivät kustannusarviossa. Toteuma peruskorjauksen osalta oli noin 2,5 miljoonaa euroa ja katon osalta noin 500 000 euroa.

Kivinen, osittain kolmikerroksinen päämajatalo on valmistunut kolmessa vaiheessa. Vanhin, arkkitehti John L. Lybeckin suunnittelema osa valmistui vuonna 1902. Samankokoinen, lääninarkkitehti N. Mederin suunnittelema osa valmistui kymmenisen vuotta myöhemmin 1911. Nykyisen muotonsa rakennus sai vuonna 1937, kun arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema laajennus ja modernisointi valmistuivat.