Suomen sisällissodasta tulee kuluneeksi sata vuotta

08.01.2018

Suomen sisällissota käytiin 27.1. – 15.5.1918. Vasta itsenäistynyt valtio ajautui konfliktiin, joka näkyi myös Mikkelissä.

Venäjän lokakuun 1917 vallankumous osaltaan ajoi Suomen itsenäisyyteen, mutta myös kiristi poliittista tilanne Suomessa. Marraskuussa puhkesi suurlakko, joka levisi Mikkeliinkin. Vajaan viikon kestänyt suurlakko kuitenkin sujui Mikkelissä rauhallisesti.

Mikkeliin muodostetussa suojeluskunnassa vahvuus oli noin sata miestä. Työväen järjestyskaarti muodostui noin nelisataapäiseksi punakaartiksi. Molemmat osapuolet aseistautuivat suurilta osin.

Sisällissodan puhjettua tammikuun 1918 lopulla vallitsi Mikkelissä aluksi odottava asenne. Mikkelin suojeluskunnan aloitteesta räjäytettiin Selänpään tienoilla ollut 28.1. Torasjoen rautatiesilta, jotta punaiset eivät olisi päässeet Kouvolasta Mikkelin kautta Pieksämäelle. Paluumatkalla Torasjoelta Mikkeliin rikottiin myös Hillosensalmen kääntösilta.

Mikkelissä punakaarti asettui työväentalolle ja Naisvuoren betoniseen vesitorniin. Suojeluskunta piti keskuksenaan Lyseota. Suojeluskunta piiritti Naisvuoren ja esitti 29.1. punakaartille antaumiskehotuksen ja lupauksen vapaasta poislähdöstä. Punakaarti antautui. Pääosa antautuneista lähti koteihinsa, joista heidät myöhemmin haettiin vangeiksi. Myös Mikkelissä tuolloin vielä ollut venäläissotilaiden osasto luovutti aseensa rauhanomaisesti.

Mikkelistä päämaja

Valkoisen armeijan ylipäällikön Carl Gustaf Emil Mannerheimin päämaja oli aluksi Seinäjoella, josta se siirtyi Tampereen valloituksen ajaksi Vilppulaan. Tampereen taistelun ratkettua valkoisten voittoon ja taistelujen painopisteen siirryttyä Itä-Suomeen päätti ylipäällikkö Mannerheim siirtää esikuntansa lähemmäksi rintamaa.

Mikkeli oli keskeisellä paikalla. Sillä oli hyvät viesti- ja liikenneyhteydet kaikkiin suuntiin, mutta se oli sivussa vilkkaimmista liikenneteistä. Mikkelillä oli tarjota esikunnalle asianmukaiset ja suotuisat työskentelyolosuhteet ja tilat.

Huhtikuun 11. päivänä 1918 Mikkelin rautatieasemalle saapui päämajan henkilökuntaa ja kalustoa kuljettanut juna. Rautatieasemalta väki siirtyi Hotelli Seurahuoneeseen, missä se toimi toukokuun puoliväliin.

Muistoksi siitä, että päämaja sijaitsi keväällä 1918 Mikkelissä, päätti kaupunginvaltuusto helmikuussa 1919 nimetä rautatieaseman ja Hotelli Seurahuoneen viereisen Rantakadun Mannerheimintieksi.

Taistelut muualla

Varsinaisia taisteluita ei Mikkelissä sisällissodan aikaan nähty. Sen sijaan Mäntyharjusta tuli kovien taistelujen paikka. Mäntyharjun jälkeen Savon taistelut siirtyivät hetkeksi pohjoisemmaksi Varkauteen.

Vuoden 1918 sodan loppuvaiheet keskittyivät Viipurin lääniin. Viipuri antautui valkoisille huhtikuun lopulla. Punaisten viimeinen tukikohta oli toukokuussa Kymenlaakso. Valkoinen armeija järjesti sodan loputtua voitonparaatin 16.5. Helsingissä.

Mikkeliläisiä kaatui valkoisten puolella yhteensä viisitoista. Useimmat kaatuneet haudattiin aluksi Mikkelin kaupunkiseurakunnan hautausmaalle. Maalaiskunnan puolelta valkoisia kaatui taistelussa kaksikymmentäkaksi ja kahden kerrottiin tulleen murhatuksi. Useimmat kaatuivat Mäntyharjun, Heinolan ja Karjalan taisteluissa.

Sota vaati taistelujen aikana vain kahden mikkeliläisen punaisen hengen. Sodan jälkeen teloitettiin vielä kaksi. Kuusi kaupungin punaista menehtyi vankileireillä. Maalaiskunnan punaisia ammuttiin sodan aikana ainakin kaksikymmentäseitsemän ja neljä menehtyi myöhemmin vankileireillä.
 

Kuva: Mikkelin rautatieasema sisällissodan lopussa (finna.fi)
Artikkeli perustuu oheiseen opetusmateriaaliin, jossa on mainittu myös lähdeaineisto.