Kahdeksankymmentä vuotta sitten, marraskuun 30. päivänä vuonna 1939, alkoi talvisotana tunnettu konflikti Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Toinen maailmansota oli alkanut saman vuoden syyskuussa ja koko maailma – Suomi mukaan lukien – oli luisumassa yhteen ihmiskunnan suurimmista kriisinajoista. Maamme joutui keskelle suurvaltojen etupiiritaistelua, joka uhkasi itsenäisyyttämme. Sota näkyi ja kuului erityisellä tavalla Mikkelissä.
Päämajakaupunki Mikkeli
Suomen armeijan päämaja siirrettiin Mikkeliin joulukuun alussa 1939. Suomen hallitus istui Helsingissä, mutta sotaa johdettiin Mikkelissä. Aiemmin C.G.E. Mannerheim oli johtanut Mikkelistä käsin vuoden 1918 sisällissodan loppuvaiheet, joten savolaiskaupunki ei ollut hänelle täysin vieras.
Marsalkan lisäksi muillekin päämajan ylimmille upseereille Mikkeli oli tuttu – olihan se jo tuolloin perinteikäs varuskuntakaupunki. Seurahuone – ennen kuin se tuhoutui vihollisen pommeihin – oli suosittu yöpymispaikka ja Mikkelin Klubilla rentouduttiin niin hyvin kuin se sodan aikaan oli mahdollista. Upseerit viettivät vapaa-aikaansa myös Kinolinnan elokuvateatterissa.
Ylipäällikkö Mannerheim asettui yläkansakoulun tiloihin opettajainhuoneeseen, mutta päämajan eri osastoja ripoteltiin ympäri Mikkeliä. Muun muassa kaupungintalolla toimi ulkomaatoimisto, työväentalolla keskuskomppanian osia ja Otavassa propagandaosasto.
Loppiaisen 5.1.1940 rajun pommituksen jälkeen Mannerheim muutti työhuoneensa Otavan kansanopistoon – kaupungin keskustassa sijainnut koulurakennus oli käynyt liian vaaralliseksi ja ilmeiseksi kohteeksi pommittajille. Sodan loppuvaiheessa ylipäällikkö työskenteli Juvalla.
Mikkeli pommitusten kohteena
Mikkeli oli strategisesti ja joukkojen hallinnan kannalta tärkeä kaupunki, josta oli tehokkaat viestiyhteydet Helsinkiin ja rintamalle. Niinpä kaupunki houkutteli vihollisen pommikoneita magneetin lailla. Väestönsuojia oli järjestetty ja kaupunki osallistui auliisti ilmapuolustukseen. Kaupunginvaltuusto päätti ostaa ilmatorjuntatykkejä ja ammuksia. Jo sodan alkupäivinä Mikkelissä kuultiin ilmahälytyksiä – varmuuden vuoksi.
Ensimmäinen pommitus tapahtui vasta vuoden 1940 puolella, tammikuun 5. päivä kello 11 alkaen. Sää oli kirkas, mutta pakkasta oli lähes 30 astetta, mikä osaltaan vaikeutti sammutustöitä. Raskaan osuman pommista sai muun muassa Mikkelin Säästöpankin talo, joka paloi hetkessä. Myös poliisilaitos tuhoutui, kuten myös monen harmiksi vastapäinen Alkoholiliike. Tuli levisi myös kaupungintaloon, joka sentään säästyi täydelliseltä hävitykseltä.
Kaikkiaan neljäkymmentä viholliskonetta teki parin tunnin aikana viisi eri hyökkäystä. Mikkelissä sortui, paloi tai pahasti vaurioitui yli kuusikymmentä rakennusta. Surmansa sai kolmekymmentä ihmistä.
Pelossa elettiin puolitoista kuukautta. Seuraava pommitus tapahtui 20. helmikuuta illalla kahdeksan viholliskoneen voimin. Saksalassa paloi muun muassa varastokiinteistö. Ihmishenkiä ei menetetty.
Maaliskuussa, 2.–3. päivän välisenä yönä, pari viholliskonetta aiheutti taas suurta tuhoa. Seurahuone, Suur-Savon ravintola, Strengin kirjakauppa ja muun muassa D. Ikonen Oy:n varastot kärsivät tulipaloista pommien jäljiltä. Kukaan ei kuollut, mutta aineelliset vahingot olivat mittavat.
Mikkeliin iskeytynyt kolmas suuri pommitus tapahtui 5.3. keskipäivän tienoilla. Lyseo sortui. Lääninsairaala tuhoutui miltei kokonaan jättäen potilaita kohtalokkaasti kuolemanloukkuun. Yli kolmekymmentä henkeä sai surmansa, useita kymmeniä haavoittui. Viimeinen yksinäisen viholliskoneen pommitus koettiin vielä 11.3. Tuolloin kauppias Adi Kovasen puinen liiketalo sortui osittain.
Talvisodan perintö
Talvisota yhdisti Suomen kansan. Muistot katkerasta kahtiajaosta, punaisista ja valkoisista, sisällissodan haamuista ja sisäisistä ongelmista vaikenivat, kun kansa taisteli yhtenä rintamana ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan. Syntyi talvisodan henki. Puolustus kesti. Suomi kesti.
Talvisodan aikana Mikkeli sai kummikaupungikseen ruotsalaisen Boråsin, joka on edelleen tänä päivänä ystävyyskaupunkimme. Ruotsista saapui rakennusmiehiä ja sähköasentajia korjaamaan muun muassa Mikkelin kaupungintaloa. Sotavuosien jälkeen Mikkeli otti Boråsilta vastaan paljon muitakin lahjoituksia.
Talvisodan jälkeen rauhaa ei kestänyt kauan. Kärsinyt kansa tiesi, että uhka ei ollut väistynyt. Sota myllersi edelleen pitkin Eurooppaa; ja vauhti vain kiihtyi. Hitlerin Natsi-Saksa alkoi laajentaa elintilaansa ja syöksyi Neuvostoliiton kimppuun. Suomi oli pakotettu valitsemaan. Se vastasi Neuvostoliiton uhkaan saksalaisten myötäsotijana.
Mikkeli jatkoi päämajakaupunkina myös kesäkuussa 1941 syttyneen jatkosodan vuosina. Viimeiset päämajan osastot poistuivat Mikkelistä kesällä 1945 Lapin sodan jälkeen.
Lähteenä on käytetty teosta ”Muuttuvaa Mikkeliä – Mikkelin kaupungin historia II 1918–1986”.
Kuva: SA-kuva