1. Koneellinen ilmanvaihto pilaa rakennuksen
Kyllä ja ei. Oikein toimiva ja tasapainotettu koneellinen ilmanvaihto pitää rakennuksen kunnossa. Ihmisen tuottama hiilidioksidi, kosteus ja bakteerit sekä rakennuksesta tavanomaisesti aiheutuvat epäpuhtaudet on tuuletettava ulos. Ilmanvaihto on suhteutettava toimintaan: mitä enemmän kuormitusta, sitä enemmän ilmaa on vaihdettava.
Painovoimaisena ilmanvaihto ei välttämättä riitä epäpuhtauksien ja kosteuden poistamiseen, ja kosteus siirtyy rakenteisiin. Liiallinen alipaine voi kuljettaa rakenteista epäpuhtauksia ja liika ylipaine aiheuttaa kosteuden siirtymistä sisäilmasta seinä- ja yläpohjarakenteisiin.
2. Rakennuksen pitää hengittää
Kyllä, oikealla tavalla ilmanvaihdon kautta, mutta ei rakenteiden kautta. Ilma ei saa liikkua rakenteiden läpi hallitsemattomasti, koska tästä voi aiheutua kosteuden tiivistymistä erityisesti kerroksellisessa rakenteessa. Sisäpinnan tulee olla tiivis, ettei hallitsematonta ilman liikettä tapahdu rakenteissa.
Hengittämisestä puhutaan myös yksittäisten rakennusmateriaalien kohdalla. Silloin kyse on kosteuden sitomisesta ja luovuttamisesta. Esimerkiksi puun hygroskooppiset eli kosteutta ilmasta imevät ominaisuudet ovat hyvät ja materiaali voi ottaa vastaan kosteutta vesihöyryn muodossa sekä luovuttaa sitä. Rakennusmateriaalien hygroskooppisetominaisuudet vaihtelevat. Kastuttuaan osa eristeistä kuivuu niin hitaasti, että ehtivät homehtua. Puukin homehtuu, jos ei kuivu riittävän nopeasti. Kivirakenteinen rakenne kestää huomattavasti korkeampaa kosteuskuormaa vaurioitumatta.
3. Oireet johtuvat aina homeesta
Ei. Oireilu voi johtua monesta eri tekijästä. Sisäilman altisteet ovat vain yksi tekijä oireiden syntymisessä. Oireiden taustalla ei aina ole home, vaan erilaisia oireita ja tuntemuksia voivat aiheuttaa epäpuhtaustekijät kuten kemialliset yhdisteet (esimerkiksi VOC, ammoniakki) ja hiukkasmaiset epäpuhtaudet (siitepöly, huonepöly, katupöly, kuidut, pienhiukkaset). Lisäksi sisäilman laatuun vaikuttavat olosuhteet kuten lämpötilan poikkeavuudet, riittämätön ilmanvaihto, kuiva sisäilma ja hajut.
Sisäilmaoireet ovat usein yleisoireita, joiden aiheutuminen sisäilmasta johtuvaksi on vaikeaa todentaa. Altistavia tekijöitä on kaikkialla ja yhden tekijän osoittaminen aiheuttajaksi voi olla jopa mahdotonta. Ajallinen ja paikallinen yhteys oireiden ilmenemiseen on vahvin tekijä yhteyden todentamisessa. Sisäilman laatuun vaikuttavat rakennuksen lisäksi tilan käyttäjä, harjoitettava toiminta sekä irtaimisto. Oireisiin vaikuttaa myös yksilön ominaisuudet eli ihmiset oireilevat mahdollisesti eri tavoilla ja herkkyydellä.
Ei ole olemassa mitään yksittäistä laboratorio- tai muuta tutkimusta, jolla voitaisiin edes kohtalaisen varmasti yhdistää home- ja kosteusvauriot rakennuksen kosteusvaurioon. Astmatutkimuksissa voidaan käyttää PEF-tutkimuksia; altistuskokeista ja verikokeista on suurelta osin luovuttu. Kosteus-ja homevauriot on yksi hengitystieoireiden ja astman riskitekijä. Tutkimusnäyttö muiden tautien ja oireiden suhteen on heikko tai sitä ei ole. VOC-yhdisteisiin sekä mineraalivillakuituihin liittyvät oireet ovat käytännössä aina ärsytysoireita, jotka häviävät altistuksen loppuessa.
Julkisessa keskustelussa usein sekoitettuvat kosteusvaurio ja homeongelma. Kosteusvaurio voi aiheuttaa homeongelman vain korjaamattomana. Terveyshaittaa siitä aiheutuu silloin, kun se on rakennusosassa, jolla on suora yhteys sisäilmaan.
4. Tietoa pimitetään tarkoituksella
Ei. Keskeneräisiä tutkimuksia ei kuitenkaan jaeta, koska tulokset on tulkittava kokonaisuutena. Kun tutkimukset ovat valmistuneet, niistä tiedotetaan tiivistetysti. Tutkimustieto koostuu laajoista kokonaisuuksista, joissa käytetään paljon ammattitermejä. Kiinteistökohtaiset sisäilmatyöryhmät laativat tiedotteita prosessin eri vaiheissa aina, kun on uutta ja olennaista tiedotettavaa. Tiedotteissa tuodaan esille olennainen asia tiivistettynä. Pohja-ajatuksena tässä käytännössä on, että tiedotteen sisältö on helposti sisäistettävässä muodossa.
Sisäilmaongelmat ovat koko kaupungin yhteinen asia. Viranomaiset, tilapalvelut, poliittiset päättäjät ja toiminnasta vastaavat (kuten koulut) ovat yhdessä vastuussa asioiden hoitamisesta. Vauriokohteissa on yhtälailla kaikkien osapuolien lapsia, sukulaisia ja ystäviä. Yhteinen tavoite on parantaa olosuhteita siten, että tiloista ei ole terveyshaittaa. Korjauksia tehdään faktojen perusteella. Tärkeintä sisäilmaongelmien selvityksessä on tunnistaa ongelman olemassaolo, siihen vaikuttavat tekijät, tehdä selvitykset ja poistaa tämän jälkeen ongelma.
Kaikki kaupungin antamat tiedotteet sisäilma-asioihin liittyen koostetaan osoitteeseen www.mikkeli.fi/sisailma.
5. Sädesieni on pahin mikrobi
Ei ole olemassa tutkimuksellista näyttöä, että sädesieni olisi pahempi muita. Runsailla sädesieniesiintymillä on todennäköisesti yhteys sisäilmaoireisiin, mutta vieläkään syy-yhteyttä ei ole voitu täysin aukottomasti tieteellisesti todistaa.
Terveyshaitan arvioinnissa sädesieni katsotaan yhtälailla haitalliseksi kuin homeet. Kun vaurio todetaan, se on korjattava, oli näytteessä homeita, sädesieniä tai muita mikrobeja. Mikrobinäytteistä tärkeitä ovat niin sanotut indikaattorimikrobit joihin muun muassa sädesienet kuuluvat. Erityisesti on huomioitava onko mikrobeilla ja niiden aineenvaihduntatuotteilla mahdollisuus kulkeutua oleskelutiloihin.
6. Homeet leviävät rakennuksesta toiseen ja rakennuksen sisällä
Ei. Homeitiöitä on luonnostaan kaikkialla. Home alkaa kasvaa runsaammin siellä missä on sopivat olosuhteet eli riittävästi kosteutta ja ravintoa. Kuivassa rakenteessa home ei viihdy. Home ei siis leviä myöskään rakennuksen sisällä paikasta toiseen, ellei kasvualustaa löydy. Puutalojen vitsaus lattiasieni poikkeaa tästä ja pystyy siirtämään myös kosteutta maaperästä ja tuhoamaan tervettäkin rakennetta.
7. Nykyrakentamisen laatu on heikkoa
Rakentamisen laatu paranee jatkuvasti ja tietoisuus rakennusten toiminnasta lisääntyy. Pääasissa sisäilmaongelmat painottuvat 1960–70-lukujen rakennuksiin. Tällaisissa kohteissa on usein nykytietämyksen mukaan rakenteellisia puutteita kosteudenhallinnassa, ilmavuotoja, kuitulähteitä sekä riskiherkkiä materiaaleja.
8. Sisäilmakorjaukset eivät yleensä onnistu
Sisäilmakorjaukset ovat pääosin onnistuneet hyvin ja oireilu on korjausten jälkeen loppunut. Mikkelin kaupunki käyttää sisäilmakorjauksiin arviolta vuosittain lähes miljoona euroa. Sisäilmakorjausten yhteydessä suoritetaan usein peruskorjausta, joten tarkkaa summaa ei voida eritellä. Summassa ei ole mukana väistötilojen ja poissalojen aiheuttamia kustannuksia.
9. Sisäilmaprosessin suhteen viivytellään
Sisäilmaongelmaepäilyiden osalta noudatetaan kaupungin sisäilmatoimintamallia. Toimintamallissa on kuvattu selkeät vaiheet prosessille. Jotta lopputulos on mahdollisimman hyvä ja kattava, täytyy asian eteen tehdä valtavasti työtä. Kaikki tämä asian hoitamiseksi tehtävä työ ei ole konkreettisestikäyttäjän edessä tai nähtävissä tapahtuvaa työtä (lähtötietojen hankinta, selvitykset, suunnittelu, organisointi.) Tämän vuoksi käyttäjälle voi herkästi muodostua kuva, että asiat eivät etene.
10. Kiinteistön omistaja on vastuussa oppilaiden turvallisuudesta
Ei. Opetuksenjärjestäjä vastaa opetustilojen toimivuudesta ja oppilaiden terveyden turvaamisesta.
Terveysvalvonta, tilapalvelut,työterveys, rakennusvalvonta sekä muut sisäilmatyöryhmään valitut edustajat tukevat koulun rehtoria oman ammattialansa mukaisesti. Ensisijaisten yhteydenottojen tulisi kohdistua koulun rehtorille tai vararehtorille.
11. Kaupungin sisäilma-asioita hoitaa vain yksi taho
Kaupungin sisäilmatoimintamallin mukaisesti osassa kiinteistöjä perustetaan tarvittaessa kiinteistökohtainen sisäilmatyöryhmä. Työryhmä on moniammatillinen ja siihen kuuluu jäseniä eri organisaatioista. Lisäksi kiinteistökohtaisia sisäilmatyöryhmiä ohjaava kaupungin sisäilmatyöryhmä on moniammatillinen organisaatio. Moniammatillisella kokoonpanolla varmistetaan, että asiaa tarkastellaan useammasta eri suunnasta ja tämän pohjalta kokonaiskuva on mahdollisimman kattava.
12. Ilmanvaihto sammutetaan Mikkelin kaupungin rakennuksissa öisin ja viikonloppuisin
Ilmanvaihtoa ei sammuteta kokonaan. Ilmanvaihto säädetään käyttöaikojen mukaan niin, että se asetetaan osateholle, jos rakennuksessa ei oleskella. Nykyajan ilmanvaihtokoneet voidaan säätää niin, että ilmanvaihto on tasapainossa myös osateholla.