Mikkelin Naisvuori on noin 120 metriä korkea, kallioinen vuori kaupungin keskustassa. Sekä Naisvuori että sen näkötorni ovat Mikkeli suosituimpia nähtävyyksiä.
Naisvuoren puisto on saanut kansainvälisen Green Flag Awardin kolme kertaa peräkkäin vuosina 2021–23 . Green Flag Award on viheralueiden kunnossapidon ja hallinnoinnin laadun tunnistava palkintojärjestelmä, jota hallinnoi Keep Britain Tidy -organisaatio, Suomessa Viherympäristöliitto ry.
Naisvuoren historia
Naisvuori on aina ollut kaupunkilaisten virkistys- ja kuntoilualue, mutta paikan historia on monipuolinen myös muilla tavoilla. 1700-luvun lopulla, Kustaa III:n sodan aikana, Naisvuorelle suunniteltiin linnoitusta, mutta hanke raukesi, kuten myös 1800-luvun alun linnoitussuunnitelma. Vuoren itärinteellä sijaitsi kuitenkin ammusvarastoja ja sotilaiden huoltorakennuksia.
1800-luvun alussa Mikkelin kirkonkylän keskus sijaitsi Kirkkopuiston ja Kivisakastin välisellä alueella. Markkinapaikkana oli Naisvuoren itäpuolinen aukio. Vuonna 1838 perustetun Mikkelin kaupungin asemakaavassa keskusta sai muotonsa ja pian rakentaminen laajeni pohjoiseen Likolammen ja Naisvuoren sekä Akkavuoren rajaamalle alueelle.
Naisvuoren kohentaminen tuli ajankohtaiseksi 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa. Naisvuorelle oli jo ehdotettu puistoa ja naisille ”huvihuonetta”. Kunnostus sai vauhtia, kun vuonna 1881 perustettiin Naisvuoriyhdistys, jonka tarkoituksena oli varmistaa kesäkuukausiksi kaupunkilaisille miellyttävä kävely- ja näköalapaikka. Paviljongin rakentaminen mahdollistui lahjoitusvaroin ja kaupunki antoi 2000 markkaa sillä ehdolla, että paviljongin yhteyteen rakennetaan palotorni. Lisäksi yhdistys sai käyttöönsä anniskeluyhtiön voittovaroja.
Ristimäellä sijainnut palotorni siirrettiin Naisvuorelle ja sinne pystytettiin ravintolapaviljonki. Vappua 1884 vietettiin vastavalmistuneessa paviljongissa. Paviljongin siirryttyä kaupungin haltuun varoja käytettiin Naisvuoren kohentamiseen: Länsirinteelle rakennettiin keilarata ja ravintolaa laajennettiin. Aluetta raivattiin puistoksi ja sinne tehtiin ajo- ja kulkuteitä. Naisvuoresta tuli kaupunkilaisten vapaa-ajanviettopaikka Kirkkopuiston ja Pirttiniemen puiston ohella.
Vuonna 1910 kaupunki päätti vesijohtolaitoksen perustamisesta Hanhikankaalle. Vesitorni sijoitettiin Naisvuorelle. Aiemmat puiset rakennelmat korvattiin tornilla, joka rakennettiin ”rautabetonista”. Arkkitehtina oli helsinkiläinen Selim A. Lindqvist, joka suunnitteli myös Mikkelin kaupungintalon. Vesitornin pohjakerrokseen sijoitettiin lämpiön lisäksi keittiö ja sen reunaan katoksellinen paviljonkihuone. Entinen paviljonki siirrettiin Lamposaareen.
Vesitornin urakoi Viipurin sementtivalimo. Torni oli 64 metriä Saimaan pintaa korkeammalla ja sen korkeus kallionpinnasta oli 29 metriä. Torniin rakennettiin 300 kuutiometrin vesisäiliö. Tornin avajaisia vietettiin vappuna 1912.
Naisvuori kuvattuna lännestä noin vuonna 1914–16 Kansankadun ja Pirttiniemenkadun kulmasta. Edessä katujen risteys ja vanhat sähkö- ja puhelinpylväät. Vasemmalla Naisvuoren puistoa kiertävä puuaita ja taustalla näkötorni (reprokuvaaja: Jorma Höri, valokuvaaja Kalle Heikki Ronkanen; Mikkelin kaupungin museot).
Sisällissodan aikana vuonna 1918 Naisvuori oli punakaartin asemapaikkana. Suojeluskunta piiritti Naisvuoren ja esitti 29.1.1918 antautumiskehotuksen, johon punakaarti myös suostui.
Pääsyä Naisvuorelle helpotettiin vuonna 1932, kun Puutarhakadun eli nykyisen Maunukselankadun puolelta valmistuivat portaat, joita osa mikkeliläisistä piti kuitenkin kovin vaatimattomina. Samana vuonna päätettiin tehdä kiviportaat Ristimäenkadulta ja kunnostaa Emolantien eli nykyisen Kansankadun puolelta lähtevä polku leveämmäksi tieksi. 1930-luvun lopulla Naisvuorelta raivattiin vanhoja puita ja pensaita. Tilalle istutettiin viitisenkymmentä vaahteraa ja yli 2000 kalliokoristekasvia.
Syksyllä 1939 Mikkelissä ryhdyttiin suojelutoimiin ilmahyökkäyksen varalle. Päämajan henkilöstöä alkoi siirtyä Helsingistä Mikkeliin. Sodanjohdon kannalta keskeinen kaupunki pyrittiin suojaamaan ilmatorjunnalla, myös Naisvuorella oli kaksoisilmatorjuntapikakivääri. Naisvuoren työväentalo oli puolustusvoimien käytössä. Vuoren uumeniin alettiin louhia luolastoa, ja sinne sijoitettiin päämajan viestitekniikkaa, puhelinkeskus ja kaukokirjoittimet. Tornin huippu tasoitettiin talvisodan alettua. Pommitus katkaisi päävesijohdon 5.1.1940 kolmesta kohdasta, jolloin vesisäiliö tyhjeni muutamassa minuutissa. Jatkosodan aikana vuoren tiloissa toimi Viestikeskus Lokki. Lisäksi luolissa oli suojatiloja sodanjohdolle ja saksalaisen yhteysesikunta Nordin viestiasema.
Torni sai nykyisen muotonsa vuonna 1946 arkkitehti Eero Jokilehdon toimesta. Vesitorni kävi pieneksi veden kulutuksen voimakkaasti kasvaessa 1950-luvun alussa. Kaupungin uusi vesitorni rakennettiin Kiiskinmäelle, jolloin Naisvuoren vesisäiliö jäi tyhjilleen.
Naisvuorella tehtiin vuonna 1991 suuri vanhan tammen siirto-operaatio.
Naisvuoren luolastoa laajennettiin 1960-luvulla louhimalla väestönsuoja ja uimahalli. Maakunta-arkisto rakennettiin vuoren pohjoispuolelle. Vuoren laelle tehtiin oleskelutasanne 1970-luvulla suihkulähteineen ja pergoloineen. Vanhan paviljongin kivijalan reunustamana tähystää Johannes Haapasalon Vaeltaja-patsas. Vuodesta 1956 lähtien Naisvuoren lounaisella välitasanteella on toiminut kesäteatteri.
Vuonna 1963 tornille tehtiin ulkomaalaus, joka uusittiin rappauksen kera vuonna 1971. Maalaustöitä tehtiin lisää 1990-luvulla. Tuolloin myös uusittiin kahvilaosan vesikatteet. Lähetinmasto asennettiin katolle vuonna 1997. Puiston osalta vuonna 1991 Mikkelissä tehtiin vaativa tammen siirtäminen uuteen paikkaan. Yli 300-vuotias tammi siirrettiin lähistöltä rakentamisen tieltä näkötornin viereen.
Naisvuoren näkötornista avautuvat näkymät ympäri Mikkeliä. Kuva: Harri Heinonen.
Naisvuori tänään
Näkötornin viimeisin kunnostus ja maalaustyö toteutettiin 2020-luvun alkuvuosina, urakoitsijana oli kuopiolainen Pinnoitus-Pekka oy. Myös puiston kohentamistyöhön on panostettu ja panostetaan edelleen. Tornin valaistuksesta vastaa mikkeliläinen valaistussuunnittelija Elisa Hillgen.
Naisvuori toimii tänäkin päivänä tapahtumapaikkana ja suosittuna matkailu- ja virkistyskohteena. Näkötornissa toimii myös viihtyisä kahvila, joka palvelee kesäkuukausina.
Naisvuoren näkötornista on muodostunut Mikkelille tärkeä symboli. Paikka on ympäristöltään ja rakennushistorialtaan merkittävä ja arvokas kohde. Naisvuori edustaa Mikkelin puistojen parhaimmistoa ja tarjoaa kävijöilleen aina uutta nähtävää ja koettavaa. Näkötornin huipulta avautuu maisema alla komeilevaan Mikkeliin.
Naisvuoren puisto ja näkötorni säilyttävät suosionsa matkailu- ja virkistäytymispaikkana vuodesta toiseen. Kuva: Jonne Vaahtera.
***
INFORMATION IN ENGLISH
Naisvuori – ”The Woman Mountain”
Naisvuori is located near the city centre of Mikkeli. It is approximately 120 metres high rocky hill. Both Naisvuori itself and its famous observation tower are among the most popular attractions in Mikkeli.
Naisvuori Park has been awarded the international Green Flag Award three times in a row from 2021 to 2023. The Green Flag Award is a recognition system for the quality of maintenance and management of green areas, administered by the Keep Britain Tidy organization, in Finland by the Finnish Association of Landscape Industries (Viherympäristöliitto ry).
History of Naisvuori
Naisvuori has always been a recreational and fitness area for the townspeople, but its history is diverse in other ways as well. The Naisvuori Association was established in 1881, with the aim of providing the townspeople with a pleasant walking and viewpoint for the summer months.
The fire tower was moved to Naisvuori, and a restaurant pavilion was built there. The newly completed pavilion was celebrated on May Day in 1884. A bowling alley was built on the western slope, and the restaurant was expanded. The area was cleared for a park, and roads and paths were created. Naisvuori became a central recreational area for the townspeople.
In 1910 the water tower was placed on Naisvuori. The previous wooden structures were replaced by a tower built of reinforced concrete. The architect was Selim A. Lindqvist, who also designed the Mikkeli City Hall. The tower stood 64 metres above the level of Lake Saimaa, and its height from the rock surface was 29 metres. The tower’s inauguration took place on May Day in 1912.
In the autumn of 1939, protective measures were taken in Mikkeli against air raids. Personnel from the army headquarters began to move from Helsinki to Mikkeli. The strategically important city was to be protected by antiaircraft guns. Caves were excavated in the hill, where the headquarters’ communication equipment, telephone exchange, and teleprinters were installed. During the Continuation War, the facilities housed the Communications Centre Lokki.
In 1946, architect Eero Jokilehto redesigned the tower into its current form. The water tower became inadequate as water consumption increased sharply in the early 1950s. A new water tower for the city was built on Kiiskinmäki, leaving the water tank on Naisvuori empty.
In the 1960s, the caves of Naisvuori were expanded to include a bomb shelter and a swimming hall. A relaxation terrace with fountains and pergolas was built at the top of the hill in the 1970s. Johannes Haapasalo’s “Wanderer” statue overlooks the old pavilion’s foundation. Since 1956, a summer theatre has operated on the southwest terrace of Naisvuori.
Naisvuori today
The most recent renovation and painting of the observation tower were carried out in the early years of the 2020s. Efforts have also been made and will continue to be made to improve the park.
Naisvuori continues to serve as a venue for events and a popular tourist and recreational destination. There is also a cozy café in the observation tower, which is open during the summer months.
The Naisvuori observation tower has become an important symbol for Mikkeli. It is an environmentally and historically significant and valuable site. Naisvuori represents the best of Mikkeli’s parks and offers visitors always something new to see and experience.