Mies, kitara ja kirjoituskone – Roope Nykänen viihdyttää taiteen moniottelijana

11.08.2022

Artikkelin kuva

Roope Nykänen on mikkeliläisille tuttu viihdyttäjä. Nuoresta iästään huolimatta Nykänen on jo ehtinyt tehdä paljon. Ulkokuoren alla palaa vahva intohimo taiteen tekemiseen, rohkeasti omia elämänkokemuksia hyödyntämällä.

Mikkeli yöaikaan sateen jälkeen, runous, vintage, musiikki ja Morrissey. Esimerkiksi nämä teemat nousevat pinnalle, kun teemme Nykäsen kanssa haastattelua Nuijamiehessä, tunnelmallisessa Kirjalan kahvipaahtimossa. Ympäristö on täydellinen taiteen ja elämänfilosofian pohdinnalle – Nykänen avaa taustojaan ja taiteellista historiaansa avoimesti ja innostavasti.

– Mikkelissä viihtyy tosi hyvin, tänne on aina helppo palata, Nykänen toteaa haastattelun alussa.

Kitaran ja kirjoituskoneen kanssa paikalle tulleen miehen aika kuluu myös Tampereella tyttöystävän kanssa, mutta minnepä sitä Mikkelistä kokonaan lähtisi. 25-vuotias Nykänen on kulkenut pitkän ja pääosin hyvin itsenäisen tien kohti taiteilijuutta ja viihdebisnestä, jota hän toteuttaa yrityksensä nimissä.

– 18-vuotiaana päätin, että haluan tehdä taidetta ja viihdyttää ammatikseni, joten perustin yrityksen. Aiemmin siinä sivussa tein kirpputoritöitä Molanderinmäellä. Minähän jo nuorempana haaveilin viihdetyöstä. Innostukseni kumpuaa siitä, että haluan luoda jotain mahdollisesti pysyvää ja voin antaa ihmisille erilaisia kokemuksia. Esiintyjänä niin trubaduurikeikoilla kuin duona tai bilebändin solistina pääsen olemaan osana muitten elämää, olipa sitten esiintyminen häissä, synttärijuhlilla tai muistotilaisuudessa, Nykänen kertoo.

Vahvistusta musikaaliselle puolelle Nykänen hankki Mikkelin musiikkiluokilta, musiikkiopistosta ja kansalaisopistosta sekä varusmiessoittokunnan laulusolistina. Vahvana kokemuksena taustalla on myös Mikkelin Poikateatteri, jossa Nykänen keräsi itsevarmuutta sekä esiintymiseen että runoihinsa ja sanoituksiinsa.

– Paljon olen itseoppinut. Keikoillani esitän enimmäkseen covereita, mutta aiemmassa projektissani eli Kirjoitusvirheisessä Kreivissä tein myös omaa musiikkia. Se oli kivaa ja terapeuttista, tekstit tulivat ensimmäisen runokirjani pohjalta, mutta sittemmin halusin uudistua ja keskittyä muihin juttuihin. Omassa musiikissa on nyt menossa murrosvaihe. Kirjoitusvirheisen Kreivin aikakausi oli aika syvissä vesissä olemista ja hyvin taiteellista indietä, joka ei välttämättä ollut suurelle yleisölle helposti lähestyttävää, Nykänen taustoittaa.

Trubaduuricovereiden jälkipoltteessa Nykäsen on vielä tarkoitus hypätä vahvemmin oman tuotannon pariin. Myös erilaiset yhteistyökuviot kiinnostavat.

– Myönnän olevani ihminen, joka herkästi innostuu kaikesta, ja monesti se on hyvä asia. En jää empimään, mutta haluaisin vielä enemmän hioa musiikkipuolta. Sama juttu on runojen kanssa. Uutta runokirjaa varten runot on jo tehty, mutta ne pitäisi koota yhteen kiinnostavalla tavalla.

Runot kertovat omista kokemuksista

Roope Nykänen on julkaissut kaksi runokirjaa. Kreivin paluu ilmestyi vuonna 2019 ja Suvi Kuusiston kanssa kirjoitettu Kadonneet lapset vuotta myöhemmin. Innostus runoihin syntyi lukioikäisenä, kun Nykänen huomasi, että sanoilla leikittely ja kieliopin rikkominen toimivat juuri runoudessa. Lukihäiriö ja vilkas persoonallisuus eivät haitanneet lyhyitä runoja kirjoittaessa.

– Ensimmäinen kirja on enimmäkseen tajunnanvirtaa ja hetkiä, joita olen elämässäni kokenut.

Kreivin paluun runot ovat nuoruuden kaihoa ja osin melankolista kokemusten tarkastelua. Mukana on elokuvamaisia välähdyksiä arjesta, maisemista ja ihmisistä. Nykäsen mukaan runot ovat hyvinkin omakohtaisia ja häntä jännitti runojensa vastaanotto. Fiktiivisyys sekoittuu todellisuuteen, mutta taiteellinen rajapinta toimii Nykäsen mukaan juuri silloin parhaimmillaan.

– Nuorempana teksteissäni näkyivät tunteet ja tulevaisuuden epävarmuus. Vanhoja runojani lukiessa näen haikean nuoren miehen. Tuohon aikaan olin todella innostunut Morrisseysta, joten hain vähän samanlaista tyyliä, mitä The Smiths kappaleissaan esitti: Taaksepäin katsovaa, kultareunuksilla maalattuja aikoja ja hetkiä, jotka ovat enää vain muistoja, Nykänen pohtii.

Suvi Kuusiston kanssa toteutettu runoprojekti noudatteli Nykäsen mukaan enemmän punaista lankaa. Runot jaoteltiin tarkkaan mietittyjen aihealueiden sisälle.

– Suvin kanssa kirjoitimme yhdessä. Meillä oli selkeä tavoite. Mietimme aiheen, kirjoitimme ja luimme toisillemme. Se oli mielenkiintoista, kun luimme runojamme ääneen ja pääsimme analysoimaan toistemme tekstejä. Runoistamme tehtiin myös runonäyttely, jonka ohessa toteutimme runovideon. Videota tehdessä syttyi palo luoda mahdollisesti lisää myös visuaalista taidetta. Joskus olisi hienoa päästä ohjaamaan elokuva.

Mikkeli kaupunkina ja ympäristönä on inspiroinut Nykästä kirjoittamaan. Vaikka paikoista ja maisemista ei kerrottaisi niiden nimillä, voi Mikkelin aistia.

– Todella monet tekstit ovat syntyneet siitä, kun olen kävellyt eri puolilla Mikkeliä. Monesti minua on inspiroinut yöllinen Mikkeli sateen jälkeen. Kun on itse ulkona hämärässä ja näkee ihmisiä ikkunasta kodeissaan. Etenkin Emolan vanha puutaloalue on todella romanttista seutua. Kalevankankaan maastossakin olen kirjoitellut, metsä on taianomainen. Myös Naisvuoren kallio ja keskustan alue ovat antaneet inspiraatiota.

Nykänen myöntää olevansa hyvin kriittinen itseään kohtaan. Vuosien varrella itsevarmuus on kuitenkin kasvanut, vaikka nuorempana hän ajatteli, uskaltaako tekstejä julkaista ja voiko joistakin asioista kirjoittaa.

– Vaikka moni näkee minut nykyään ulospäin suuntautuvana esiintyjänä, totuus on se, että olen ollut todella ujo. Taiteilijana olen kasvanut ja oppinut heittäytymään. Runoissani olen käsitellyt arkojakin asioita, esimerkiksi sydänsuruja.

Hetkessä elämisen taito heijastuu myös kirjoituskoneesta

Jo mainittu Morrissey nousee haastattelussa taas esille, kun Nykänen muistelee tutustumistaan brittibändi The Smithsin tuotantoon. Morrisseyn melankolinen ja räväkkä tyyli sykähdyttivät – Nykänen sai osittain sysäyksen omalle taiteelleen.

– Muistan, kuinka ostin kirpputorilta The Queen is Dead -albumin. Siihen maailmaan kun sukelsin niin sitten mentiinkin kovaa. Silloin se myös inspiroi lukemaan Morrisseyn hehkuttaman Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan, Nykänen sanoo.

Morrisseyn kirjoittamista kappaleista erityisesti There Is a Light That Never Goes Out iski voimakkaasti nuoreen mieheen.

– Siinä biisissä on synkkää romantiikkaa, joka vetosi minuun ja herätti ajatuksia. Tietyllä tavalla hetkessä eläminen valkeni siinä. Kannustin myös ystäviäni elämään hetkessä, eikä pelkäämään sitä, missä olemme viiden vuoden päästä.

Hetkessä elämisen filosofiaan ja hitaampaan elämään kuuluu myös vintage-henkisyys. Nykänen kirjoittaa tekstejään pääasiassa kirjoituskoneella. Lisäksi hän kuuntelee musiikkia vinyylilevyiltä ja jauhaa kotonaan kahvinsa itse. Toiminnalliset ”vanhan liiton” ratkaisut eivät ole vain tyyliseikkoja, vaan elämästä nauttimista. Nykänen kuitenkin tiedostaa taide- ja viihdebisneksen lainalaisuudet ja kovan kilpailun: laakereille ei voi jäädä lepäämään, kun taiteella pitää tienata myös elanto.

– Pyrin elämään hetkessä. Korona-aika kuitenkin säikäytti, varsinkin taloudellinen ahdinko sai pohtimaan asioita. Raha ei tee sinällään onnelliseksi, mutta se on toki välttämätöntä. Moni tekee taidetta taiteen vuoksi, mutta olen yrittänyt myös kaupallistaa tekemistäni, koska haluan elää taiteellani. On tärkeää, että osaa ja uskaltaa hinnoitella taiteensa tietyn arvoiseksi. Parasta on se, kun ihmiset antavat positiivista palautetta ja sanovat, että keikka oli hintansa väärti. Myös yleisön hurmos ja yhdessä viihtyminen ovat parasta esiintymisessä.

Mutta entäpä se kirjoituskone? Nykyisin niitä ei näe enää missään, ja nykyihmiselle tuleekin mieleen vain entisaikojen hämyiset, tupakansavun täyttämät virastot sekä Pentti Saarikoski tai Ernest Hemingway, jotka näppäilivät mekaanista laitettaan vuodattaen taiteensa viinitahrojen värjäämälle paperille.

– Kirjoituskoneessa on enemmän fiilistä. Kun kirjoituskoneella tekee virheitä, ne jäävät paperille. Pidän siitä, että teksteihin voi jäädä jotain yllättävää ja jos tekstiä kirjoittaa myöhemmin puhtaaksi, voivat virheet antaa vaihtoehtoja. Virheettömyys ja puhtaus korostuvat mielestäni liikaa nykypäivänä. Kirjoituskoneeseen liittyy myös tietynlainen rituaali. Jokainen painallus pitää miettiä.

Roope Nykäsen nettisivut ovat osoitteessa roopenykanen.com. Nykäsen ja Suvi Kuusiston kollektiivi Kadonneet lapset on osoitteessa kadonneetlapset.com.

***

Reilu, rohkea ja rakentava -juttusarja viestii Mikkelin kaupungin arvoja. Juttusarjassa julkaistaan uusi artikkeli viikoittain vuoden 2022 loppuun asti.

Onko sinulla juttuidea? Kerro siitä meille osoitteeseen viestinta@mikkeli.fi.